superit

en viitsi valehdella ja sanoa etteikö olis tullu juotua liikaa ja etteikö olis kerrankin jopa vähän morkkis. ei kuitenkaan krapulaa tältä reissulta, eli en ole vielä ihan normaali. neiti R:n synttärit hoidettiin Amarillossa josta siirryimme vastapäisen kadun Hemingwaysiin. porukkaa tuli ja meni. osa meistä sitten joskus puol kolmelta lähti Oton kommuuniin, eli Konkurssiin, jatkamaan. siellä on aina niin super-bileet että oli pakko mennä. huono puoli se että tosiaan join sit taas liikaa kun oli kaikkea hyvää helposti tarjolla. ironista, kun joskus kerran pari vuotta menin sinne ja piti juoda siksi kun ahdisti niin paljon ne vieraat ihmiset enkä kestänyt muuten. tai säälittäväähän se on, se oli kyllä vaan sellanen päätös sillon että teen näin, eihän mun ollu pakko mennä. olen kai muuttunut, ja sit kun on tutustunut pariin ihmiseen niin sit se onkin ihan helppoa mennä sinne vaikka siellä on kymmeniä tuntemattomia. nyt muistan että tanssin jonkun tytön kaa siellä viime yönä. ihanku se ei olis ollu suomalainen vaan ehkä ruotsalainen? mun pituinen ellei lyhyempi ja vaaleat vaatteet. sit lähdin johonkin muualle. siellä on aina hauska tanssia, tyttöjen ja poikienkin kaa, kun on hyvä meininki ja musaa. aika pitkään pyörin huoneesta toiseen Disaronno-pullo kädessä ja tyhjensin sitä kuuleman mukaan tehokkaasti. jossain vaiheessa se katosi minulta ja muistan olleeni harmissani. se oli otettu minulta pois ihan omaa parastani ajatellen. no niinpä tietty. hävettää että tyhjensin Oton viinakaappia niin tehokkaasti. se oli kyllä äsken sillee että no problem ja sanoi että olen hyvää bileseuraa! tuli tosi hyvä mieli kun muuten on ollut mieli maassa tänään.

varsinainen paha mieli tuli siitä kun muistelin että sanoin pari kertaa tosi pahasti miehelle ja rähjäsin ihan turhaan. mies lohdutteli että en mä nyt niin kamala ollut, mutta kyllä mä tiedän että olin. onhan se niin että sanon asioita suoraan ja kimmastun helposti mutta eilen loukkasin sitä ihan turhaan ja vittuilin ihan suotta. sellaisen on loputtava, ei se ole ansainnut sitä, enkä minä halua olla sellainen ihminen, enkä minä halua olla seurassa se joka vittuilee poikaystävälleen. valamiehistö on yksimielisesti sitä mieltä, että tuo käytös ei ole hyväksyttävää, ja syytetty saa luvan parantaa tapansa. seuraava tilaisuus minulle näyttää että en ole vittupää on varmaan mun omat synttärit. keksin eilen neiti R:n esimerkistä että mäkin haluun pitää juhlat. olkoon päivä 15.3.

mietin että vois mennä jollain porukalla syömään kuten eilenkin, ja sit ehkä jatkoille mun luo. mut mun pitäs siivoo sitä varten. ei siks et ois siistii, lähinnä vaan noi vaatteet pois noilta nojatuoleilta. tää on muutenkin niin pieni kämppä et jos ei oo edes tuoleja mis istuu ni huono kutsuu ketään. mut luulis et sen verran pystyn. kattoo nyt. mut yks mikä on saletti niin sillon en juo liikaa. pakko loppua tollasen. miksen mä eilenkää viittiny keskittyä sen vertaa? kun mun on ihan helppo olla juomatta liikaa kun vaan keskityn.

tutustuin vihdoinkin Oton kaveriin Sammakkoon paremmin ja tajusin et meil on jotain yhteistä ja bondattiin. sen mies on kans tosi kiva. päätin et ne ainakin kutsun nyt mun synttäreille.

öiset super-bileet.




























'hey Jude' youtubessa

"Ni har säkert sett den här bilden överallt." assoo

ei vittu tätä kännimorkkista, ihan järkyttävää, ikinä ollu tällästä! ihan kuin mulle on kuvailtu, en ole ikinä käsittänyt. kaikki on tosi ahdistavaa ja stressaavaa ja paskaa... ihan siis hirveetä.