vieraat pöydän ääressä

eilinenkin hurahti ohi ihan... ensin piti nukkua iltapäivään ettei tule krapulaa (ruksi), sitten siivota juhlien jäljet kun mummi, täti ja serkku S tulee käymään (ruksi), hoitaa niiden emännöinti (ruksi) ja sit vielä nähdä muuli. mutta tossa kohtaa nukahdimme miehen kaa ja ilta meni sikeitä vetäessä.

siivoaminen oli yllättävän helppoa, kiitos siisteille vieraille. kertisastiat ovat törkeen epäekologisia mutta oli kyllä aika ihanaa vaan kerää ne roskikseen. sitten tyhjät pullot kauppaan ja ...se oli siinä. mummi ja täti päivitteli loputtomasti kuinka muuttunut asunto on, niin kodikas ja vaikka mitä. no niin onkin. oli tää kyllä mun mielestä ennenkin kodikas, nyt tää on sitä silleen yleisesti hyväksytyllä perinteisellä tavalla. piti ottaa kuva kun mulla on vieraita syömässä pöydän ääressä, historiallinen hetki:













mun täti ja mummi ja äiti ja 'kaikki' on mua vielä pienempiä. vaikea kuvitella että 157 senttisenä on sukunsa jättiläinen mutta kyllä vain... olen varmaan saanut nää ekstra-sentit iskältä joka on ihan normi-äijä kokoa. mainitsin tädille että musta iskä muistuttaa Vesa-Matti Loiria (ei tosin niin lihava) ja täti kauhisteli. ei mun isää oo nähnyt nyt varmaan 10 vuoteen, mutta ne oli samassa koulussa nuorempana, keskikoulussa ja jossain... tädin mielestä Vesku ei kai ole niin hyvännäköinen kun se yltyi ylistämään kuinka hottis se nuorena oli, kuulemma kaikkien tyttöjen haave. ja mun täti oli kämppiksensä kanssa varastanut koulun seinältä (!!) isän tekemän piirroksen, omalle seinälleen. isä oli hyvä piirtää. no, musta Veskulla on karismaa ja vieläkin jotain yhtäläisyyttä nään. iskä näyttää vieläkin hyvältä ikäisekseen, mutta en muista nähneeni kuvia sen nuoruudesta eli en siitä tiedä. mutta tiedän että olen isän näköinen, sen näkee nytkin ihan helposti. suu ja kulmat ja kasvojen muoto ja sillee.

keskiviikkona on lähtö sinne Tallinnaan joten tänään ja huomenna pitää painaa duunia että sais jotain aikaiseks. perjantaina voin kyllä jatkaa, pyhät ei oo niin...pyhiä mulle.

sain postissa aika historiallisen erikoisen onnittelukortin. lapsen tekemän. miehen veljen lapsi oli sen tehnyt mulle. mustassa kortissa vaaleanpunaisella kynällä, kaunis maisemapiirros toisella puolella (aurinko!) ja tarrat vielä päälle. tuntuu että oli ihan mulle suunniteltu. tuli lämmin olo. laitan sen seinään. vähän vaihtelua tohon muuhun taiteeseen.

säilytin mummonkin sen synttärikortin, vaikkei se seinällä olekaan. mummi oli käsityönopettaja suurimman osan elämäänsä, siksi kai digaa tehdä vieläkin noita juttuja.

sain tuolta aiemmin mainitulta poppoolta aika hienon kukka-setin. joka oli valmiiksi maljakossa, täti oli fiksusti kelannut että jennillä ei vältsisti ole maljakkoa. hyvin ne mut tuntee. no onhan mulla nyt mutta niissä on rautalanka-kukkia. otonkin tuomat ruusut on litran vetoisessa keittiö-mitassa vai mikä se on. mutta hitto että oli kauniita pieniä pinkkejä ruusuja. sikäli ihana lahja että ne tuottaa hetken iloa ja sit ne voi heittää helvettiin.














onneksi joitain pysyvämpiä lahjoja joita sain niin ei vaan halua heittää mihinkään... pinkki pupu neiti R:ltä (en tiedä miten tehty mutta oikea valokuva pupusta joka hohtaa UV-valossa vihreenä, sen sikiöön oli ruiskutettu jotain fluoria - ehkä en sitä puolta tosta halua ajatella vaan keskityn kuvaan)













Jukkapojalta ja Meeriltä sain tämän ihka oikean taulun myös. suklaisen pääsiäispupun lisäksi. Taulun teema on 'Maybe'. liittyen iänikuiseenkiistaan siitä onko pupuilla luonnetta. Jukkapioka on nyt iän ja viisauden myötä alkanut harkitsemaan sitä vaihtoehtoa että jonkinlaista saattaa olla...ehkä, jos... muutenkin, tietty ehdottomuus alkaa ja saa alkaakin iän mukaan väistymään ehkä harkinnan ja mahdollisuuksien näkemisen tieltä. se oli taulun viesti, takana selvennettynä. Ajatuksella tehty lahja, arvostan kovasti. seinälle vaan.


















Teemu&Ella toi nämä ihanuudet. sopii hyvin mun Hello Kitty tuoliin, siis valtaistuimeen.













muitakin ruusuja ja lahjuksia tuli mutta jääköön ne nyt kuvaamatta ja selostamatta. jos unohdan ne niin sit se on niin.

lauantai oli hullun busy kun yritettiin siivota tätä asuntoa. vaatteet ei sit mahtunu tosiaan mihinkään ja mies viikkasi ne ja laitettiin sängyn päätyyn kun kaapit täyttyi. nyt sieltä pinoista on löytänyt kaikkia kivoja jo unohtuneita helmiä.

Jyrki Kasvin ehdottama olympiaboikotti ei ole hassumpi idea. ei vittu mennä sinne, kun eivät osaa käyttäytyä.