minttua

värejä joita oikeasti dissaan: mintunvihreä, oranssi

tunsin yhden Minttu nimisen nuorempana. se sai lapsen joskus yläasteen lopulla tai just jälkee. ei se sen miehen kaa ollu kai, muistan et se äijä ajo autola talon seinää päin joku vuos, semmoi tyyppi. sit oisko se saanu toisenkin? en muista, ei oltu enää yhteyksissä ku muutin pois Heinolasta. Minttu oli aika rempseä hauska tyyppi vaikka ei me mitään bestiksiä oltu kyllä.

rohkenin vihdoin tyhjentää vaatekaapiani. tota vanhaa jossa on vaatteita varmaan 90-luvultakin. katson niitä aina silleen että "tää on ihan kiva...." (jos nyt sinne eksyn) enkä sit pysty heittää pois. otin nyt vähän kriittisemmän silmän ja hamehyllyn syyniin. varmaan 10 hametta ainakin lensi ulos. lähinnä goottiajoilta pitkiä mustia. herkuin oli semmonen musta mokkanahkainen hame. pitkä, tosi siisti. en muista mistä olisin ostanu, kirpparilta ehkä, mutta se oli ihan siisti ja vuorikangaskin sileä, ei mitään käytön jälkiä. aika ihana. mutta se on jotai kokoa 36 tms. en muista edes koska olen sen ostanut. mutta totesin että en ehkä ihan heti mahdu siihen joten nyt vittu... luovun vaikka kirpasee. kyselen eka kaverit läpi ja sit laitaan huutonettiin tms. tai lahjoitan kirppikselle jos jaksan kantaa sinne. mielellään kyllä lahjottas paikkaan jossa tietäis et siitä vois olla hyötyä jollekin. UFF ei vältsisti ole ihan niin uskottava siinä asiassa. ja kurvin Fida tms...sinnehän mä aina vien mutta en tiedä onko siitä mitään iloa. ehkä joko vähätuloinen voi ostaa sieltä sen vaatteen, tulot tuskin ikinä päätyy mihkää? en ole lukenut ja perehtynyt niiden juttuihin jotta tietäisin asiasta enempää.

isäpuoleni (se kuollut) keräili pornon lisäksi jotain ehkä hyödyllistäkin kuten Aku Ankkoja ja kolikoita ja postimerkkejä. mä ala-asteella luin niitä Akuja ja Tex Willereitä ja Pecos Billejä aamuyölle saakka. olin aamunavauksessa aika seis aina. ei vaan nukuttanu yöllä. ne sarjikset paloi talon myötä tyylikkäästi roihulla, mutta olin esi-teininä sen verta ajattelevainen että jonkun joulunumeron pakkasin talteen ja otin mukaan muuton yhteydessä. siis joku v.38 tai millon se Aku alko ilmestyy jne. sen arvon pitäs alkaa olee nousussa.... huvittavaa on se että kun itse esi-teinixisinä keröilin jotain nyykkäri tms. tarroja ja mietin että mihin niitä laitan talteen (liimaamatta niitä kii) niin otin isäpuolen postimerkki-kirjat ja tyhjensin ne... niihin taskuihinhan ne mahtui mukavasti! mihin ne vuosikymmenten postimerkit joutui? jaa-a. muutaman mielestäni hauskannäköisin talletin ja löysin just sen pussin missä ne on. kolikkolaatikon olin napannut ihan sellaisenaan. olin hirviö-lapsi siis. omin kirjahyllystä ja ties mistä tavaroita omakseni. ei ollut ketään vahtimassakaan jos niin tein. ajattelin että voisin nyt katsoa noita postimerkkejä...jos se on helppoa, että onko ne arvottomia, vai ei. akkarin joulunumeron päällä istun varmaan vielä muutaman vuoden, en sitäpaitsi muista missä kaapissa tai laatikossa se nyt on. se muovipussi missä se on ni varmaa pilaa sen paperin jee. ja sit käy ilmi että se ei ollu minkää arvonen. se vitun isäpuoli oli tainnu jopa kirjottaa nimensä kanteen....vai oliko. johonki se ainaki oli, ja nuistan sen vieläki ulkoa.... traumoja traumoja.... jos se on tossa numerossa ni sithän se arvo on about nolla. ohan hyvä jos hyödyn siitä tyypistä, kuulostaa tylyltä mutta mitäs dissas mua sillee. ei lapsille saa niin tehdä. en kelaa et se oli syntyny ilkeeks...mutta jossain kohtaa sillä lähti väärään suuntaan. kai se oli se viina.

kysyin just tossa B-serkulta yks päivä kun se teki mun kynnet et muistaakse mitää siit mun isäpuolesta, B kuiteski kävi meil joskus kesäsin jne. se muisti vaan lähinnä kun oli menny keittiöst hakee limuu ja isäpuoli oli seissy siel munasillee...sit se tuli pullon kaa mun huoneesee ja oli et ei helv ja mä olin et joo.... kun kaivelin ni kyl se muisti et sitä ennen se olis ollu ihan avulias ok tyyppi. mä en muista siit oikee mitää ennen v. 1990. ehkä se oli normaali? jos se oli normaali ni miksen muista?? mut luulen oikeesti et se oli about normaali. ennenku tuli hulluks siis. sillonku se joutu suljetulle osastolle Lahteen ni en kehdannu vittuilla...se oli olevinaa just niinku ei mitää... et tyylii hotellis ollaa, mut ku siit ei ikin tienny jos se saa raivarit ja mitä sit tapahtuu. en käyny siel ku kerran sitä kattoo. ja sairaalas ehkä 2 kertaa. ja joissain muissa 'hoitokodeissa' mihin se joutu ni kans pari kertaa. hautajaisiin en viittiny mennä.

ei mun mielestä hautajaisiin meno olekaan tärkeetä muutenkaa ku sukulaisille. sillon ku en menny isäpuolen hautajaisiin ni olin paitsi menos oikeen isän luo Wieniin käymää mut muuteski se oli sellai katkeruus-loukkaus. mut en mä enää kelaa et hautajaisilla ois muutenkaa väliä. ei ihmisellä ole sielua, ei se ole siellä pilvenhattaralla katsomassa menenkö mä sen hautajaisiin vai en, sitä ei ole enää olemassa...ei sillä oo mitää väliä. väliä on vaa sillä mitä oli silloin ku se oli elossa. yritän panostaa siihen.

isän isä kuoli 1996 muistaakseni. olin sillon kesätöissä Heinolassa kemikaliossa (heh, mikä sana). se oli ollu sairaalassa varmaan monta kuukautta, en muista koska mä en oikeesti käyny sen luona tai siel päin enää pariin vuoteen, se oli aika seniili. lapsuudessani me tosin juteltii ja se kerto mulle sodasta ym. mut se oli sinä päivänä huonontunu sillee et kyl ne näki et tää on nyt täs. se oli kysyny Jenniä. joten ne sairaalasta soitti lähiomaiselle ja kyseli kuka olis Jenni. sain töihiin puhelun et pitäs mennä. äiti tuli hakee je mentii sinne Sysmään. se oli jo out ja nukkuvan oloinen vaan joten istuin sit siihen. välillä puhuin jotain. pidin kädestä.kuulostaa uskomattomalta sanoa että ihmisestä tietää millon se on menossa. mutta sillon musta tuntu siltä. äiti tuli jossain kohtaa sanoo et sen poika (se lähiomainen, toinen poika, toinenhan on itävallassa) on tulossa helsingistä, kun töiden jälkeen pääsee lähtee. sanoin että no ei oo kiire tms. tarkoittaen ettei se ehdi. kuulostaa nyt tylyltä ku mietti mutta olin silloinki tietty jo aika suora ja tunsin vaan että ei siinä niin kauaa mee. mut siis istuin siinä ja pidin kädestä ja sanoin jotain että kaikki on ok, se voi ihan rauhassa lähteä, jos kuulee mua. jossain kohtaa se sit lähti, sen huomasi, se vaan hiljeni siihen. katsoin kelloa jotta tietäisin mihin aikaa se oli (ihan ku sillä olis väliä?). kohta nousin ja menin hakee hoitajan joka tuli tsekkaa että joo on kuollut ja katsoi virallisen ajan. odottelin sit käytävällä kun äiskä ja sen mies oli jossain ulkona, tuli sit käymään taas ja olinkin valmis lähtee mukaa. menin toki sen vaarin hautajaisiin, tilasin kukkakaupasta sen sienen ja sit tiettyjä kukkia ja asettelin hautajaisten aamuna sen jutun ite. kelasin että jos hautajaisiin mennään niin kyllä se on sit ansainnut itsetehdyn ja ajetellun kukkahässäkänkin. nyt en tietty kelaa et millään tollasella materilla ois väliä muuta kuin itelle tai muille paikalla oleville...