mikään ei auta - ei edes unicef

taistelin Nokian ajureiden ja muun PASKAN kanssa (siihen oli syy miksi viivyttelin sitä!) jokusen tunnin ja jonotin Nokian puhelinpalveluunki 40-45min (tiedän liioittelevat asiakkaat, mulla ei oo tarvetta tehdä niin). se oli hyödytön puhelu. mutta nyt puhelin hetkellisesti ehkä toimii kun tarpeeksi taistelin ja päivitin ohjelmiston uusiks, vaikka siinä uusin olikin. olipas vitun hauska operaatio.

sain onneksi tekstarin siitä kissanhoitoasiasta, asia ok. onneksi. se on painanut mieltä.

miehen kanssa meillä oli vähän ikävä-sävyinen puhelu perjantaina, mutta tänään puhuttiin sekin kuntoon.

että jotain hyvää.

olkapäätä särkee kun liikuttaa, särkylääke tahi mobilat ei auta. se on kai tää vanhuus kun alkaa iskee :P

vittu nyt ei pysty enää edes nostaa kättä, saati muute liikuttaa. ja se on oikea käsi! onneks ei oo sama vika sormissa... no jos saan huomenna läppäri-repun selkään ni ehkä se riittää. Jukkapoika kerto kauhutarinaa jostain kortisoni tms piikistä olkapäähän, jonka se sai viime viikolle, suoraan nivelpussiin kai... ei hirveesti innosta. mutta luulen että sen olkapäässä on jotain pahemmin vialla ku mulla. tää menee varmaa ohi.

*etsimään puhelimen takuukuittia varmuuden vuoksi*