varaslähtö maanantaihin

menin aikaisin nukkumaan ja aloin heräilemään ennen kahdeksaa. ja aloin töihin super-reippaana. ihan kipeetä. mutta hauskaa.

vanha koulukaverini ylä-asteelta (ollaan oltu yhteydessä kerta vuoteen tai pariin aina), Ritva, kysyi josko voisi tulla käymään kun on täällä päin suomea käymässä. tulee tänään iltapäivällä, yökylään ihan.

Sebastian veti täällä eilen aika tukevat päiväkännit, ja liian monen Batteryn voimalla, jos minulta kysytään. itsekin meinasin riehaantua sen mukanaan tuomasta salmari-pullosta mutta onneksi se kittas sen niin nopeasti, ja sitten ajattelinkin että ei mitään sunnuntai-kännejä nyt helvetti... olin vaan vähän väsy kun Sebastian vihdoin horjui ovesta muihin sosiaalisiin menoihin. enkä saanut sitten mitään eilen aikaiseksi ja menin nukkumaan.

mua painaa sellanen asia ku mitä jos joskus asuisin yhdessä jonkun kaa, ni sit ois tietty parisänky mutta ehkä myös leveä peitto. KAIKKI mun pussilakanat jäis sit turhiks. kyllähän makukin muuttuu mutta ei nyt ehkä niin paljoa, kyllä se kirpasis luopua niistä. tää on ehkä ennenaikaista huolta, ja voinhan vaikuttaa siihen ettei kukaan tule sotkemaan mun pussilakana järjestelyjä isolla peitolla, mutta asiassa on monta puolta...

joku naapuri jossain päin hakkaa seinää tai vastaavaa. kuuluu etäinen töminä vaan. hakkaa vittu kovempaa, mua ei haittaa vielä yhtään.