sankareita ja antisankareita

tallennan vain puolet ihmisistä puhelimeen niiden nimellä, olen tosi huono nimissä, ihmiset liittyy usein johonkin nimimerkkeihin tai muihin, netistä kun monet tunnen. on espoolaista perheenisää ja baarityyppiä ja vittupää-jussia ja vaikka mitä. paha vaan kun ei sit pysty esittelee ihmisiä korrektisti, eilen oli taas tällainen. leffassa oli tää yks R&A sankari jota tapaan siellä ja vain siellä joka vuosi, viimeiset 8 vuotta kai, mitään muistikuvaa nimestä, se varasi ystävällisesti paikat mulle ja espoolaiselle perheenisälle, jonka nimen nyt just ja just muistan kun se on sen mailiosoitteessakin. mutta esitteleminen jäi. en kyllä kelaa että se onkaan niin tärkeeä vapaamuotoisissa tilanteissa aina.

en mäkään loukkaannu jos mun nimeä ei muisteta, oleellistahan on se että mun olemus tai persoona tai sisältö muistetaan, eli jos on mun seurassa niin kai siihen joku syy on, mitä väliä mun nimellä on, jos muistaa mistä ollaan keskusteltu ja on tietty ihmissuhde luotu?

tiedän että tän ajatuskaaren taustalla on tosiaan netti kun siellä on opponut nickname meininkiin ja muutenkin oppinut keskittymään sisältöön enemmän kuin ihmisen fyysiseen olemukseen, kun niiden olemus voi olla toisella puolella maailmaa eikä sillä oikeastaan ole merkitystä...

aikoinaan kun tutustuin Arttuun netissä, v. 99, ja puhuttiin puhelimessa pitkät tovit, tajusin joskus etten tiedä siitä mitään, ehkä just ja just iän tai missä päin kaupunkia asuu mutta en juurikaan muuta. eikä sillä ollut väliä. se oli mun ystävä joka oli puhelinnumeron päässä, se sisältö oli se millä oli väliä. seukkasin joskus sillon kuukauden yhden vartijan kanssa ja erottuamme kun nähtiin se joskus sanoi että mun pitäs tavata tää puhelinystäväni kun meillä synkkaa niin hyvin. sanoin että en tiedä onko se hyvä idis, en halunnut pilata sitä mitä oli. mutta myöhemmin tapasin kuin tapasinkin Artun ja se oli ns. siinä... tämmösiä juttuja.

tää David Blaine jäbä on ihan vakuuttava. plus pisteitä kivasta naamasta...

pisti ruokakaupassa silmään otsikko "Auvisen ja Saaren oputo yhteys"... mitähän outoa siinä oli? voitasko sopia että munkin yhteydet toisiin ihmisiin on outoja? saisko niistä outoja jos ainakin toinen osapuoli tekee jotain laitonta tai moraalitonta? eikun joo, molempien pitää. miten määritellään outo yhteys oikeeasti? mä olettaisin että se on vähintään telepaattista.

voi meidän ihmisten kanssa; kun lukee uutisia niin ei voi kuin pyöritellä silmiään. mutta tälläsiä me kai ollaan. se kai mun ongelma onkin, ymmärryksen puute. jos en ymmärrä ihmisiä, ja kuulun itse samaan lajiin, en kai sitten ymmärrä itseänikään, olisiko tämä hyvä looginen päätelmä?

Sauna vakuuttaa tällaisella mainonnalla, kaiken kaikkiaan kuvat ovat tylyjä ja pelaavat suomalaisella synkkyydellä. mitä nyt tän äijän tyyli muistuttaa enemmän natsi-saksaa mutta joo...


















postissa eilen tuntu et alkaa menee oikeesti vaikeeks mulla näiden numeroiden kaa. mulla oli kertynyt jotain kolikoita (senttejä) portugalissa ja päätin maksaa 1,60e niillä... se oli ihan mahdotonta. levitin ne siihen pöydälle ja jouduin pyytää postin tätiä laskee, mä en vaa siinä tilanteessa pystyny... 50 + öö, toi on 20...on...70...öö..+10...missä mä olin 70, eli...80, plus, mitä vittua... tos on 20 ja tos 10 senttiä...missämä olin...mihin asti piti laskea... ihan hirveetä. avuton oli vähän lievä sana kuvaa oloa, mutta eihän toi onneks vakava tilanne ole, osaahan ne tädit ja sedät laskea. osasin mäkin kun olin vastaavassa työssä. kummasti vaan toikin taito unohtuu, ihan ku käsin kirjoittaminenkin.

nyt taidan lähteä Axelin kaa leffaan. Me on pätkän nimi.