kuukauden virallinen kisu-päivä

katsoin Sinkkuäidille Morsianta kun siinä on kaverin kaveri. ens kerralla ne muijat menee niiden miesten koteihin käymää. se Ana sano ihan yksinkertaisin itsestäänselvyyden et kämpästä näkee aika paljon ihmisestä. näin on. en kyl osaa analysoida tätä omaani.

yks mitä en haluis olla ni kokki. Gordon Ramsay pauhaa aina että pitäs olla excited ja fuckin inspired, niille sen ohjelmien kokeille. mitä vitun inspiroivaa siinä voi olla kun teet päivän kolmattakymmenettä lohifileetä pinaatilla? kai se on sit mahdollista, mut ei mulle. hikoilla ja riehua jossain keittiössä, tehdä jotain pöperöitä muille.

ajattelin Tiittaa nähdä näin sunnuntain kunniaksi. sillä on uusi kisu. jostain eläintalosta. semmoi arka ja kaikkee, mut Tiitta on just hyvä sellasten kaa. toivotaan vaan et se tulee niiden vanhempien kisujen kaa toimee nyt. siinä on palautusoikeus jos ei näin käy.

mun työnhaku ei ihan hurjasti ole edistynyt. ihan vähän vaan itse asiassa. vitun ylläri.

mä tarviin tänää megasuihkun. kofeiini alkaa olee loppu kun en oo saanu aikaseks käydä apteekissa hakee lisää. naurattaa että hätätilassa vois kai sit kaivaa sen kahvinkeittimen jostain kaapin perukoilta ja käydä ostaa kahvia sillee perinteisesti. paitsi ei se siellä kaapissa enää taida olla, olen vähän järkeistänyt tilankäyttöä. äiti kun kävi joku viikko 2 sitten täällä miehensä kaa niin oli sillee ttä missä se sun kahvinkeitin on, sait sellasen kun lähdit kotoa...joo, tosiaan, ja siitä on yli 12vuotta. varmaan pidän sitä tässä pöydällä teitä varten. eikä se oo tässä aiemminkaan ollut että kuis nyt. ne sit vaan joutu juomaan teetä. pitäskö hankkia jotain pikakahvijuttua tollasia ihmisiä varten?

yks tyyppi kenet tunnen ni jaksaa antaa mulle kierroksia, se käy aina setvii mulle jotain näennäistä omaa paremmuuttaan. ei siis suoraan toki mutta kyllä se läpi tulee sieltä. mietin että mikä on syynä. sen huono itsetunto tai kateus, jonka takia pitää ääneen toistella jotain... tai joku tarve korostaa itseään? paremmuus ja hyvin meneminen on vähän suhteellisia juttuja. en ihan heti keksi kenen kanssa haluaisin vaihtaa osia vaikka nyt onkin työnhakua päällä ja ties mitä. tää elämä on kuiteski aika pitkälle ollu mun valintoja ja ihan hyviä sellaisia, en oikeen kadehdi ketään koska olen tehnyt mitä olen halunnut. tosta tulee mieleen kun viime aikoina jossain keskusteluissa on tullut esiin että mut tunnetaan vähän "my way or the highway" ihmisenä. minkäs sitä luonteelleen tekee. ehkä se pehmenee iän myötä. tai sit ei!

no niin, allergianappia naapaan ja Tiitalle katsomaan kisuliineja.