ollaan päästy jo helmikuuhun

Ylen ulkolinjalla on hyvä Ton Kankkosen tekemä dokkari; Pako Turkista. käsittelee ihmisiä jotka lähtee sieltä nyt/vimeaikoina, etenkin gülenistit mutta myös sellaisiksi syytetyt, journalistit ja muut joiden mielipide eroaa hallituksen linjasta ja joutuvat siksi pelkäämään. tämä sivuaa hyvin sitä miksi me ja monet tutut lähtee myös, ei välttämättä ole akuuttia pelkoa vankilasta mutta kokee joutuneensa mielipiteineen ja muutosten myötä niin ahtaalle että alkaa kiinnostaa elämä jossain missä saa olla oma itsensä. koskee tietysti eritoten vähemmistöjä. vähän pitkän oloinen dokkari ja kestää että pääsee asiaan ja sitten keskittyy ehkä liikaa juuri gülenisteihin. eikä tuossa ehkä ole ollut mahdollisuutta selvittää tai yrittää avata sitä onko gülenistit nyt sitten muka jotain hyviksiä, koaka aina on helpompi vaan jaotella hyvä vs paha, vaikkei elämä ole niin yksinkertaista. muuuutta summa summarum katsomisen arvoinen ja itseäni kosketti turkin kohtalo tuota katsoessa sen verran että silmäkulma kostui.

hesarissa oli joku päästetty mielipidepalstalla ääneen kuiteista. haluaisin nähdä tän tyypin kuittivarannot. ne on varmaan viikkotasolla organisoitu nippuihin ja laatikoihin kirjahyllyyn. sieltä sit voi tarkistaa paljonko maksoi sitruunasta v. 2015 vs nyt. tosin henkilö myönsikin että tämä on ainut tapa hänelle hallita talouttaan, joten hyvä että keinot ovat löytyneet mutta sen uskonnollinen saarnaaminen muille tuskin on tarpeellista. minäkin pidän jonkinlaista löyhää kirjaa menoista ja kuluista, mutta talous pysyy hallinnassa ilman jokaisen kuitin talletustakin. enkä tiedä sitruunan hintaa eikä kiinnosta - ostan jos on tarpeen ja sillä hyvä. 16-18 vuotiaana kun olin muuttanut helsinkiin ni pidin tarkkaa kirjaa sillä tasolla että kirjasin ylös paljonko viikossa meni ruokakauppaan, elokuvalippuihin, letiin ja vaatteisiin tms... eli pakolliset ja hupi jne. sillä oppi perusasiat kai, sen jälkeen en ole kirjannut tarkkaan paitsi muuttojen yhteydessä kun on pitänyt luoda budjettiarvio ja sitten seurata hetki että toteutuuko se jotta voi adjustaa jos tarvii. mutta siihenkään ei tarvii kuitteja säilyttää, kunhan tietää paljonko mihinkin likikeeseen/tarpeeseen kului about.

edelliseen liittyen, aloin nyt tammikuussa tekemään enempi töitä työnantajalleni (teknisesti asiakkaani koska olen self-employed, mutta ei nyt takerruta siihen, fiilis ratkaisee) joten meidän perheen tulotaso nousee ja minä olen vähän kiireisempi. kiireinen kuulostaa kyllä negatiiviselta, olisko parempaa termiä? mutta sanoisin että hyvä näin, jotenkin hyvä next step, vois saada säästöönkin jotain mikä on ollu lontoon kulutasolla vähän haastavaa tähän asti. 

välikommentti: briteissä saa usein maksaa pelkästää siitä ilosta että uusii vuokrasopimuksen. 100 puntaa jotta saamme asua tässä vielä (ainakin) toisen vuoden, jee?