naisista

mukava lukea että hesari on ollut parhaiten suunniteltujen lehtien finalisteissa. en tiedä tosin mikä* skaba tuo on ja montako osallistujaa siinä on ollut...
*siis kuinka oikeasti merkittävä, tai onko isompia vastaavia kilpailuja - nimihän jutussa on kerrottu mutta ei se mitään mulle sano

se mikä ei voita palkintoja niin on HS:n mobiiliappi. ajattelin vielä vuosia sitten että kuvien ja asettelun rikkoutuminen olisi voinut olla mun puhelimen syytä jotenkin mystisesti mutta pari puhelinta käytettyäni olen todennut että ne ei vaan osaa/viiti. se, jos sisältö ei lataudu kun (muka) huono netti, mutta miksi kaiken pitää mennä rikki?! mulla on tuosta muutama surullisenhupaisa screenarikin jossain mutten jaksa kaivaa.

yle kirjoitti pienen jutun turkin kahtiajaon seurauksista naisen näkökulmasta. kadiköy mainittu. mutta tuo muutos on ihan todellinen ja surullinen...  onneksi en itse kohdannut suurempia ongelmia jutussa mainittujen asioiden suhteen, niinku pukeutuminen tai avokin kaa asuminen. naapurit ties kyllä ettei oltu naimisissa. sain varmasti asioita anteeksi ihan siksi että olin ulkkis, mutta tiedän ettei sekään joka kaupunginosassa päde. paikallisiakin avokkipariskuntakavereita oli eli kadiköyssä tosiaan sai olla jotakuinkin oma itsensä.

Aviisi:ssa oleva Leena Pihkalan teksti 'kauneudesta' (noin hyvin yleistettynä) oli mielestäni TODELLA hyvä, käsitteln useita kauneutaan ja ulkonäköön liittyviä teemoja joita olen itse ajatellut mutta mulla on ollut vaikeuksia löytää vastakaikua.  en tiedä kuka on Leena Pihkala mutta toivon ja oletan että hänestä kuullaan vielä lisää. musta siinä on ristiriitaa ja kaksinaamaisuutta että hehkutetaan kehopositiivisuutta ja "kaikki on kauniita" mutta kuitenkin kaikki perinteistä 'poikkeavat' esikuvat, plusmallit tai muut, ovat aina jollain tapaa klassisen kauniita, joko kasvoiltaan tai sitten pitkiä ja hoikkia jos kasvot ei täsmää 'oletusarvoon'. eli jollain tapaa pitäisi sopeutua kumminkin. väitän myös että esim biggest loser tyyppiseen ohjelmaan esimerkiksi jenkeissä tai anglosaksissa maissa otetaan kilpailijoita joiden kasvot 'miellyttää' eli jos ja kun paino tippuu niin vastaavat paremmin yleistä kauneusihannetta ja näin heidän muodonmuutostaan ja upeuttaan on helpompi katsojan juhlia ja/tai kadehtia. no, viihdebisnes on mitä on. mutta jos pysytään jokapäiväisessä taviselämässä niin moneen Pihkala osuu moneen hermoon. on nää kehutalkoot, jossa toisen ihmisen (yleensä nainen) itsekritiikkiin on pakko vastata ylistyksellä. kun kaveri sanoo että "mun haluisin laihduttaa pari kiloa" niin siihen ainoa oikea vastaus on "eikä! ei sun mitää tarvii, sä oot just hyvä!". hassua on että vaikka tuo olisi totuus omastakin mielestä niin mun asenne on että "ok, jos susta tuntuu siltä niin mä tuen sua". astuin tähän miinaan viime viikolla, tai tajusin jälkikäteen että ehkä multa odotettiin tuota reaktiota koska painonpudotustoive toistui muutaman kerran. ja minä olin vaan joka kerta et 'okei!' myötäilevästi. kyseinen henkilö on ihan normaalipainoinen tai standardi tietääkseni mutta musta sillä ei ollut niinkään merkitystä vaan että mä ystävänä hyväksyn toisen muutostoiveet ja tuen niitä (jos en nyt pidä niitä vaarallisina). samaa toivoisin jos itse esitän jonkun vastaavan asian, eli tahdon karvottomat sääret tai ylähuuleen täytettä. keskustelua voi käydä mutta en kaipaa mitään "eiiii kamoon sä oot just hyvä noin.". kyl mä tiedän et kelpaan ja oon ihan hyvä mut joskus mä haluun jotain muuta? eri asia sit keskustelut joissa kysytään mielipidettä tai näjemystä toiselta. anyway. Pihkalan teksti mainitsee myös Roxane gayn kirjan Hunger, joka on mulla kohta loppuunluettu. suosittelen koska se yllätti vielä positiivisemmin kuin osasin odottaa, ihan vaan muutamalla asialla tai näkemyksellä jotka hän uskalsi sanoa, joita en ole nähnyt muualla. kaikesta en ole Gayn kanssa samaa mieltä mutta ei kai tarvikaan.

spessumaininta viel HS:n Kyösti Niemelän pornoaiheisesta kolumnista josta tykkäsin koska siinkin oli mietittävää ja paljon pointteja jotka mä ainakin ymmärsin hyvin.