olkaa tarkkoina niiden pussien kanssa

olen kokeillu äänikirjoja nyt enemmänkin. mutta en saa mitään loppuun eli äänikirjoissa kärsivällisyys ihan yhtä huono kuin paperisissakin.

olen kokeillu: 

Sirkka, Anni Saastamoinen (mielenkiintoinen, vaikka fiktiivinen)

Toisinpäin, Maria Veitola

Naisia joita ajattelen öidin, Mia Kankimäki

"Et kuitenkaan usko...", Ville Haapasalo (todella mielenkiintoista elämää, etenkin Pietarin alkuvuodet)

 

 

Hesari kertoo biopussien valinnasta https://www.hs.fi/elama/art-2000006580035.html . jokunen viikko sit oli myös juttu siitä, milloin kestokassia oikeen kannattaa käyttää, siinä oli joku juoni siis että se ei aina kannata tms. mietin vaan että saa olla aika harrastelijamaisen ekologinen jotta voi seurata ja noudattaa kaikki näitä juttuja.

ote biopussiartikkelista;

Mikä sitten on paras pussi biojätteille taloudessa, jossa ei ole kotikompostia? Vastaus riippuu siitä, millaiseen jätteidenkäsittelyyn biojäte on menossa. ”Oman jätehuollon nettisivuilta voi tarkistaa, millaista pussia siellä suositellaan”, Koivula sanoo.

Jos biojätteen loppupaikka on mädättämö, paperipussi on paras.

”Mutta jos se menee sellaiseen paikkaan, missä on sekä teollinen kompostointi että mädättämö, ja biojäte lajitellaan ennen käsittelyprosessia, voi käyttää kompostoituvaakin pussia.”

huh huh, selvitä sitä ja tätä ja jos kaupassa ei ole tällaisia pusseja niin mene toiseen kauppaan ja osta tuollaisia, ja jos ei löydy sopivia ni mielellään koe hirveetä maailmantuskaa ja syyllisyyttä. kananmunankuoret olis hyvä laittaa kotikompostiin kyllä ja no niistähän voi kotioloissa vaikka jauhaa jauhoa jota voi sit käyttää johonkin ja sit olis tietysti hyvä eritellä rasva ja sitä voi käyttää paistamiseen, mielellään tietysti siivilöi sen sunnuntaisin kun on aikaa jotta siinä ei ole mitään ylimääräistä ja sit sitä voi säilyttää lasipurkissa jääkaapissa ja käyttää kuukauden. sen jälkeen lasipurkki pitää steriloida kiehuvalla vedellä ja se on kans sellaista kivaa sunnuntaipuuhaa. eiks? en pysty hahmottaa kuka pysyy noissa perässä ja pystyy noudattaa kaikkia ohjeita mut tuntuu et se on aika suomalaista että niin tehdään. tai aika moni ainakin. 

toissapäivänä facebook mainosti kierrätettäviä sähköhammasharjan päitä. joku firma siis tekee sellasia mustia hammasharjanpäitä jotka käy vaikka Oralin hammasharjoihin ja sit ne on kierrätettäviä. mietin vaan et miten kierrätysjätteiden lajittelu suhtautuu siihen? mistä ne tietää et ai nää on niitä kierrätettäviä hammasharjanpäitä jos niitä on muun kierrätysjätteen seassa? täällähän pahvi, lasi, kartonki ja sellainen menee yhteen kierrätyslootaan joka sit eritellään jossain. eli oletettavasti, jos olen laittanut sinne vaikka kangasta, ni se ei päädy kierrätykseen vaikka kuinka valmistaja olis sanonut että tää on kierrätettävästä muovista tehty ja voi kierrättää edelleen. tuntuu että noita kierrätettäviä hilavitkuttimia myyvät firmat on ehkä ihan kauniilla ajatuksella liikenteessä mut epäilen et niillä ostetaan omaatuntoa enempi ku mitää  todellsita hyötyä. toivottavasti olen väärässä. yks "ihana" on kans joku vessapaperifirma joka mainostaa somessa. niiden vessapaperit tulee yksittäispakattua sellaseen kierrätyspaperiin käärittynä. ja kun ostat sen 24tms paketin joka tuodaan kotiovelle ni se on laatikko. säästyy siis muovia?! jep. oikeasti tarviiko jokaista rullaa yksittäispakata vaikka se oliski paperiin, ja toiseks jos esim. 2 ihmisen talous käyttää 48 rullaa (karkea arvio) vessapaperia vuodessa ja ostais ne 4 x 12 rullan muovipakkauksissa kaupasta ni onko edes hirveä ero vrt pahvilaatikko+paperiinkäärityt+ovelle kuljetus x 2? tietty jos on isompi perhe ja sitä paperia on tapana ostaa 4:n paketeissa ni sit siinä alkaa ehkä olla jonkunlainen kevyt ekohyötysuhde. jokainen pienikin asia ja teko ja valinta merkitsee JOOOOO joo, mutta...  jotenkin haluisin et keskityttäis isoihin asioihin enempi, niinku jokainen salaattikerä ja tuoresipulinippu kun on muoviin kääritty, ja niitä ostetaan vähän enempi ku isoja wc-paperipaketteja kuitenki. ylipäätään kaikki on melkeen muovipaketeissa, teknologia ja lelut ja muut. läpinäkyvä pakkausmateriaali on varmasti tarpeen joten tarvis vaan olla tarpeeks edullisia muovinkorvikeita jotka kompostoituu jotenkin, eli vaikka (ja KUN) päätyy luontoon ni ennen pitkää maatuis. mutta voipi olla vaikea sellasia kehittää. oikeesti muoville pitäis vaan asettaa sellaisia rajoituksia tai haittaveroja että valmistajien olis pieni pakko alkaa käyttää kalliipia korvikkeita - ja ne jotka voi ni pakkais tuotteensa jotenki muuten. elintarvikkeissa varmasti just tämä jälkimmäinen. toki sit tää kallis muovinkorvike näkyis tuotteiden hinnassa, mutta sellasta se on. tuntuu reilummalta niin kuin et sysätään ainoastaan kuluttajalle vastuuta. toki me ännessä kulutetaan myös ihan liikaa, mutta turha kuvitella että se loppuisi kuin pakon edessä. joten ekologisuutta on lisättävä jotenkin muuten, ja ylhäältäpäin. jaaha, jopas innostuin taas paasaamaan. siksikö, etten halua itse ottaa vastuuta siitä kuinka paljon jätettä tuotan? meh.

sanon vielä että suomi on ihana ääriesimerkki mutta en usko että suomalaiset tietää aina millainen ääripää ne on. jokainenhan sokeutuu vähän ympäristölleen ja vaikka tietää että Mumbaissa asutaan slummissa ja Afrikassa kuollaan koleraan, niin silti se oma  biopussien valinta ja eriväristen lasien lajittelu luultavasti tuntuu isommalta jutulta ja "yleisemmältä" kuin mitä se on. mikään maailman kolkka ei kierrätä ja nysvää sen kanssa kuten suomalaiset. 

myönnän että olen tosi kiitollinen että meidän alueella eritellään kotitalousjäte vaan kahteen, kierrätettävä ja muu. se vielä onnistuu. ja "oikeanlaiset" kierrätysroskapussit saa kunnalta kun tilaa netistä. ne on sellasia läpinäkyviä, isoja kuten jätesäkit. toimii hyvin. meidän talon muut taloudet ei niitä tilaa joten heiltä tulee vain yhdenlaista jätettä. alakerran tyypit kertoi että ne käyttää Sainsburyn kierrätyspusseja, en viittinyt sanoa että kaupungin jätteenkeräys ei niitä hyväksy - ne menee siis samaan sekajätteen kanssa. eli kai mäki sit toteutan suomalaisuuttani kun tilailen internetsistä oikeanlaisia kierrätyspusseja - oikeasti niitä muka toimitetaan osoitteisiin 3 krt vuodessa mutta eipä ole näkynyt.

kieriskelen 1st world problemsien kanssa ja koen syyllisyyttä kuinka hyvin mun asiat on. ikkunaremppa sentään menee päin h*lvettiä mutta siitäkin voin ajatella että no olenpa onnekas että voidaan edes tehdä ikkunaremontti. joka ei ollut mitenkään pakollinen, haluttiin vaan kaunistaa ja uudistaa ja eristää...  mietin et onkohan tää hirveen yleinen melkeen-keski-ikäisen kokemus. kun asiat alkaa olee töiden ja muun suhteen aika kohdillaan, on aika tasasta mut kiirettä kaiken pienen kanssa, keskitytään kotiin ja elämän sisältöön ja jonkun sortin "itsensä toteuttamiseen" kai.