lauma ja sen heikoin lenkki

hiustenvärjäys aika! jaa jaa, nainen on taas niin saatanan turhamainen. voi. eikä edes ole. nainen saa tehdä itselleen mitä haluaa, olkoon hän ansainnut tyytyväisyytensä ja itsensä sellaisena kuin haluaa eikä kuten muut haluavat. vapaana kaikesta arvostelusta ja väheksynnästä :)

mitäs muuta 2008....joka ei ole herran vuosi.

nukahdin univelkojen ansiosta jo yhdeltä yöllä ja heräsin aamulla kun postimies työnsi postiluukusta kamaa. Artun syntsälahjaa, myöhässä. tein vähän hommia ja nyt pitäs tosiaan tää hiustenvärjäys hoitaa ja sit käydä kaupassa ja pankissa. vihaan Nordeaa kyllä niin 1-0 että....kauankohan vielä rääkkään itseäni olemalla sen asiakas? mutta nyt kun sinne pitää mennä niin on se kiva että se on tossa hakaniemessä... Ålandsbankenin lähin konttori on aleksilla. tosin sehän on tavallaan kätsympi sijainti.

sushia ajateltiin tehdä huomenna. rela viikonloppu muutenkin tulossa. ei taida olla mitään ohjelmaa. ja neljäs tipaton päiväkin on menossa, montako näitä tammikuussa vielä onkin...31 miinus 4....huuuuh huh. vituttaa että edes miettii tollasta.vaikka miks antasin vituttaa, elämä on? puhuttiin toissa iltana vitutuksesta. Otto pyrkii minimoimaan sen. minä pyrin ennaltaehkäisemään sitä. koska jos se tulee niin minulla ei taida olla kovin hyviä työkaluja sen handlaamisen, vitutus voi vetää ihan karrelle ja todella nopeasti, se tunne on pakahduttava. joten paras vaan vältellä tuota ja toppuutella heti alkuunsa. voiskai sitä olla vittuuntunut jos ei muuta ole, mutta siinäkin on negatiivista energiaa. ei mitään yliluonnollista siis, vaan että jos hereilläoloaikana kovin paljon pyörii huonoja fiiliksiä ja ajatuksia niin luulen sen vaikuttavan johonkin.. ihminen on mielestäni psykofyysinen kokonaisuus. jos kaikki päivät menee vaikka katkerana ja vihaisena, niin varmaan siitä muukin terveys kärsii, henkinen ja fyysinen. noidankehää siis. ois hyvä miettiä että mitä sit kun kuolee, ja katsoisi elämäänsä taaksepäin niin onko kiva todeta että joo 30% kaikesta ajasta olin todella negatiivinen ja vihainen? jee. no, tuollaista (kuolemanjälkeistä) tilinpäätöskohtaa ei tule mutta se on silti hyvä ajatus, milloin tahansa SAA katsoa taaksepäin. koska mennyt vaikuttaa nykyisyyteen, ja sikäli tulevaisuuteenkin. sitä voi katsoa kuitenkin voimavarana, eikä vaan taakkana. vittu kun alan kuulostaa taas paskalta, ihan ku joku.. mitä vittuja ne nyt on, psykiatrit ja muut. terapeutit. osa jutuista on vitun taakkoja, se on fakta, mutta on asioissa usein sit kääntöpuoltakin. jos ainakin molemmat näkis. en enää edes muista mistä aloitin. siitä että negatiivisuus vie energiaa ihan väärään suuntaan. minähän olen itse negatiivisuus, monessa mielessä... mutta onneksi olen suhteuttanut asiaa, monella taitaa mennä vielä huonommin. suhtaudun toisaalta moniin vakaviin asioihin aika kevyesti sitten. voihan sitä velloa kaikessa paskassa, jos haluaa, sitä kyllä riittää, minullakin, ja puhunkin joka päivä kaikesta ikävästä, mutta rajansa kaikella. inhoan marttyyreja. tiedän että joillain on asiat tosi helvetin ikävästi. ja jos en voi auttaa niin mieluummin en mieti sitä, tarviiko munkin olla surkeana siksi että joku toinen on. joo munkin elämä on paskaa ja olen onneton siksi että mun sisko on työtön alkkis tai veli terminaali-sairas. se jenni...joo, se oli sitten elämänsä aika masentunut ja sillä oli vaikeeta, kun sillä oli se sisko...ja velikin sitten kuoli siihen... niin jennillähän kyllä oli kaikki ok, mutta ei sitten kuitenkaan, kun muilla ei ollut. öö? sitä pidetään vaan helvetin epäempaattisena jos ei itke kun muut itkee. ja epäempaattisuutta pidetään tosi huonona. oikeesti en vaan ole kovin vitun empaattinen ja thats it, ja minulla on looginen selitys sille miksi se on myös kätevää kuten selvitin. se on käytännöllistä. mulla on tunteita, ja sääliä ainakin tunnnen. olenkin miettinyt, mistä tunnistaa säälin ja empatian eron. mutta en ole vielä saanut keltään varmaa selkeää vastausta. mutta on mulla jonkun verran empatiaa, osaan olla joskus iloinenkin jonkun puolesta. ehkä vasta viime vuosina tosin. mutta onko sekään empatiaa vai onko se jotain muuta? olen joka tapauksessa tyytyväinen ja yllättynyt aina kun tunnen sellaista, iloa jonkun toisen puolesta. empatian puute on silleenkin hyvä että pystyy toimimaan objektiivisesti ja järkevästi eikä sählää (ainakaan sellaisten) tunteiden vallassa. toki sitä oppii, sitä empatian näyttelemistä vaikka, mutta se ei ole mun vahvimpia puolia, olen kai liian myöhään tajunnut että sitä pitäs näytellä edes... ja eihän empatian puute tarkoita ettei tunne mitään, tai välitä, niinkuin se kai helposti koetaan. välitän mä tavallaa, ja tajuan järjellä ihan hyvin ikäviä asioita, tai että mikä on ikävää. en vaan ehkä tunne mitään ja jaksa esittää että tuntisin. asia silti rekisteröityy. jos kaverilla menee duuni niin tajuan että se on huono, ja mietin mitä asialle voisi tehdä. ei siinä muuta. tai jos jonkun isä tms kuolee... ne on tosi huonoja juttuja, ja yritän pysytellä kaukana, koska epäempaattisuutta sellaisessa tilanteessa ei saa anteeksi, tai ois ainaskin paras näytellä ihan tosissaan. enkä kestä sitä kun ihmiset on tosi tunteellisia tai onnettomia sillee. ihan lähimmiltä ihmisiltä jaksan pahaa oloa tai sellaista, mutta sekin on kai itsekkäistä lähtökohdista (päättelen). aika paljonhan ihmiset käyttäytyy itsekkäistä lähtökohdista, ja ne jutut on mukava pukea välittämisen piikkiin, molempia ehkä on mutta vain toinen on hyväksyttyä. monesti me välitetään lähimmäisestä tai pidetään huolta siksiKIN että hyödymme siitä, lauma kannattaa pitää terveenä ja kasassa jotta ruokaa saadaan hankittua ja lauman jäsenet pysyvät suvunjatkamiskykyisinä jne. uskon että ihmisen toiminnan taustalla on tuollaisia yksinkertaisia juttuja. muiden hienostuneempien asioiden lisäksi.

ei vittu pitikö mun ne hiukset värjätä