prosessoimaan vaan

eilen paskan iltäpäivän jälkeen rauhoituin vähän ja lähdin Jaskan luo kattoo Darjeeling Limited-leffaa. se oli aika huono. päätettiin mennä lähibaariin ottaa pari ja niin tehtiin. tulin sit himaa mutta koska oli taas paska fiilis niin menin Artulle yöksi, tilittämään vähän.

en mennyt tänään Lahteen vaan siirsin asian huomiseksi. nukutti aamulla niin paljon. eikä sillä oikeasti ole väliä minä päivänä menen kun ei siellä ketään ole. mitään hyödyllistä en ole saanut nyt aikaiseksi. nukuin pitkät päikkäritkin. jotenkin pitäs herätellä itseä. kuukausi Intiassa olis varmaan hyvä mutta se ei just nyt onnistu.

erossa miehestä on tylsää kun se on tällai kaksivaiheinen, 2nd phase on se kun miehellä on uusi, se kuuluu prosessiin ja sen tiesi että se on edessä pian kuitenkin. toivo vaan että ei ihan vielä ja että se menis jotenkin helposti. on sellai fiilis et ois kontallaan asfaltilla, polvet auki. pitää hengittää syvään ja sit yrittää nousta. mut ihan hetki pitää ehkä keskittyä ja kerää voimia. et tietää mille kädelle painoin laittaa ja miten helvetissä siitä nousis edes. ajattelin aina että tää suhde päättyy just vitun tuskallisesti, ja tää nyt on ollu vaihtelevaa mutta kun tässä on tosiaan tää jälkiaalto sen jälkeen kun olet just about tolpillas taas. ajattelin sillon että se on sen arvoista, ja uskon vakaasti vieläkin niin. eihän tää tapa. tästä pitää vaan vitun selvitä, ja sit jonain kalenterivuonna kaiken kai pitäs olla ok. järkeily on hyvä, mutta olen kuitenkin tunneihminen ja sen kaa diilaaminen on sit ihan sitä todellistä arkea. ja kun ei kaikkea tajua järjelläkään. mut pitäs oppia vissii, mun on aina pakko selvittää ja ymmärtää kaikki. sillä mä prosessoin jutut.

nyt on kyllä kaikenlaiset miesten lähestymisyritykset pistäny ärsyttää. ollu niin ihme tapauksia. olen kuitenkin tehnyt selväksi että ei mua nyt huvita mikään uusi juttu tai juttu ylipäätään. teoriassa siitä sais muuta ajateltavaa, mutta ei oikeen sovi mun ajatusmaailmaan ja olen muutenkin ihan mielellään myös yksin, mitä on ihmisten välillä vaikea uskoa. sitä paitsi olen niin saatanan nirso.

on taas syöminen unohtunut tänäänkin. vois ekaks tuntua hyvältä jutulta mutta eihän se ihan niin mee. kärsii siitä varmaan pääkin jos ei kroppa saa mitä se oikeasti tarvitsee. ja mun pään ei nyt tarvis kärsii yhtään enempää. kun eilenkin blokkasin serotoniineja hankkimalla promilleja vereen. pitää kehittää jotain siis.