lauantain muistelmat

HKL ja YTV dösissä ja ratikoissa alkaa jo ihan hyvin olla wlaneja, mutta ne missä sitä tarvis eli pitkänmatkanjunatja dösät ni huoh, ei oo näkyny.

matka Sysmään on pitkä ja vaikea. bussissa on 3 mummoa lisäkseni. kävin Anttilassa ennen lähtöä ja ostin CD-levyjä ym. lahjaksi. Oskar Merikantoa ja sillä viisii.

kotoa lähtiessä oli viereisiin valoihin pysähtynyt keltainen avoauto. yleensä vältän edes niihin päin katsomista, koska tuntuu että niitä ostellaan vaan huomionkipeyksissään ja tapaamani kys. autojen omistajat ovat, kuten arvata saattaa, käyttäneet sitä naisten saamiseen. haluan lähettää selkeän viestin että mua ei sellaset jatke-autot sytytä (saati muutkaan autot, haloo). tällä kuskilla oli kuitenkin volat täysillä ja se soitti Roy Orbisonin You got it (tjsp)... hymyilin väkisinkin, ja annoin sen verran periksi että soin sille sen hymyn ja katseen, ihan siitä hyvästä että sain kolealla säällä hämeentiellä keinua hyvän musiikin tahtiin. sillä oli pipo, ylläri, avoautossa voi tulla kylmä näin joulukuussa.

katsoin Vicky Christina Barcelonan... siitä tuli elämäniloinen olo. Javier superhottiksena ja sitten ne ihanat naiset kans. vapautta ja vaihtoehtoja... muistin kuinka paljon valintoja on. vaikka monet jutut onkin perseestä ja kaikessa on jotain vikaa, kaikesta nihkeilystä huolimatta koen olevani kykenevä iloitsemaan pienistä asioista, ja hetkestä. ei ole kuin hetki, joten se on oikeastaan se tärkein juttu.

05:01AM uni ei tuu. sain hetken sekavaa pinnallista horrosunta alkuillasta. äitin luona käyminen on siitä stressaavaa kun se usein menee järkyttäviksi itkuraivareiksi molemminpuolin. sit ei oo kellään kivaa. mä olin lopulta niin paskana että pyysin äidin mieheltä uni(nukahtamis)kääkettä ja menin sänkyyn klo 21. mutta heräsin kuitenkin puoleenyöhön mennessä ja sen jälkeen otin vielä yhden ja sitten toisenkin Tenoxin. nyt annan periksi. kävin kattoo olisko mitään mulle tuttua ainesosaa tyrkyllä mutta vain jotain melatoniini-pitoista, ja Tenoxissa luki kyljessä että "vain jos *se melatoniini lääke* ei auta"... joo joo, ei sais ylipäätään muiden lääkkeisiin koskee. mutta ei tässä nyt mistään sydänviasta ole kyse, eikä mulla ole lääkeallergioita. tiedän ettei Tenox ole tujua ja olisin halunnut nukkua pois (hetkellisesti) kun oli niin rasittavat riidat.

nyt katselen ikkunoista Sysmän lumisia maisemia. täällä on hiljaista ja valkoista. vähän katuvaloja. rauhallisuus on tietysti mukavaakin, näen että siitä voi olla iloa, mutta en itse osaa pidemmän päälle nauttia siitä. yksi ääni-alan tuttuni kertoikin, että vaikka kaikki dissaa yleensä liikenteen melua, ja arvostaa meren kohinaa, niin itseasiassa ne kuuluu korviin, tai aivoihin, samanlaisina. tasaista huminaa, ei oikeesti pysty erottaa. eli se kun sanon että liikenteen äänet hämeentieltä rauhoittaa mua (kuten monet sanoo meren kohinan tekevän) ei ole mitenkään outoa, se on sama asia vaikkei kuulosta yhtä coolilta.

ei kukaan ikinä saa mua samanlaiseen tilaan ja yhtä huikeisiin itkuraivareihin kuin äiti. siinä akilleen kantapääni, tosiaan.

kello 07:00. kuitenkin olen hereillä, syönyt makaroonilaatikkoa ja mietin että vois kai vaikka elämänkertansa kirjoittaa. synnyin kauan sitten (1980).... loppujen lopuksi se on ihmisen historiassa aina mitätön aika. mutta, isä ja äiti on samalta seudulta mutta eivät kai tutustuneet kunnolla ennenkuin Wienissä. molemmat oli ehkä etsimässä parempaa elämää, mahdollisuuksia, en tiedä. hankkivat tytön, josta iskä otti paljon valokuvia. sitten äiti lähti menee joistain tietyistä syistä, otti mut mersuun ja ajoi suomeen, jäi helsinkiin. asuttiin pienessä yksiössä ja kävin lastentarhassa munkkiniemessä. Wienin päiväkoti oli paljon pienempi. en muista munkan tarhasta kuin kylmän pimeän talven ja pihan jossa odotin ilallla että mut tullaan hakemaan. mun täti teki mun Barbille vaatteita, mm. hienon tuhkimo-asun, jossa oli valkoista ja pinkkiä.

no nyt väsyttää---

07:45 toivotonta. täti myös luki ilta-satuja kun olin mummolla käymässä (kaikki asu Hki:ssä sillon) ja rakastuin tarinaan pienestä merenneidosta, tädillä oli HC Andersenin kirjoja. alkuperäiset tarinat oli tosiaan aika HC. kuinka paljon mun mielikuvaan tai näkemykseen romanttisesta ja pyyteettömästä rakkaudesta vaikutti se satu? jaa.