haudan takaa, ja lujalla äänellä

huoh. taas 1 päivä takana ja taidan nukahtaa tyylikkäästi nyt seitsemän maissa.

kävin töiden jälkee ostaa astioita hääjuhlaan ja muovia, pitää kuvata sitä joulukuista kirjankansihommaa varten viel sittenki lisää veri-otoksia. onneksi verta jäi viime sessiosta. teen sen huomenna... ...

en tajua julkisissa olevaa kampanjaa ettei puhelimeen pitäs puhua niissä, "oikeastaan sen ei pitäisi kuulua muille" AI MITEN NIIN EI? jos mä oon kaverin kaa ratikassa niin puhunhan mä senki kaa ja muut kuulee? jos mä haluan tilittää henk koht asiani julkisella paikalla niin kai mä saan? en yhtään ymmärrä ton kampanjan tarkoitusperiä. viihdettähän se on kuunnella muita. mua loukkaa toi kampanja. toivottavasti se ei oo valtion rahoittama. "oikeastaan mun verorahojen ei pitäs kulua tollaseen paskaa".

töissä on melkis joka päivä pari palaveria tai vastaavaa. koulutukset ym on etänä, nettimiitinkejä. puhelinkonferensseja on kans vaikka muille jakaa. kyl se mulle siis käy, on vaa outoo. ihmiset ei juuri puutu muiden tekemisii ellei oo sovittu jotain tapaamista. tuntuu että tarviin energiaa että saan tahtoni läpi joissain asioissa. ainahan musta tuntuu siltä? tää elämäkin on sellasta... tarvii paljon energiaa. mutta töistä lähtiessä on ihan hyvä fiilis ollut kyllä, ja siellä ollessakin on ihan ok. olen oppinut kaikki uudet jutut, tai sovellukset, ja alan päästä selville siitä kuka on kuka, etenkin niistä ketkä ei oo suomessa. ihmiset tervehtii toisiaan käytävillä aamulla, vaikka ei ole mitään käsitystä kuka se toinen on. meitä on niin paljon etten tule monia tai suurintaa osaa varmaan koskaan tuntemaankaan.