vanhoja muistellen

sain ihan käsittämättömän koskettavan viestin ihmiseltä jota en ole nähnyt melkis pariinkyt vuoteen. en muista menikö se ylä-asteelle ihan muualle vai miten tiet erosi, mutta ala-asteella me tunnettiin. se oli vuoden pari vanhempi poika, ja lisäsi mut fb-kaveriksi joitain kuukausia sitten;

kai tän anonyymisti saa julkaista...
"Minua on koko aikuisikäni kaivanut ajatukset siitä kuinka olin ilkeä sinua kohtaan aikoinaan lapsena. Pyydän anteeksi sitä että rikoin [editoitu], nimittelin ja uhkailin. En tiedä oletko antanut anteeksi, mutta olemme nyt facebook-kavereita ja kun kommentoit minun kuvaani ensimmäisen kerran niin mieleeni tulvahti erinäisiä muistoja. . .
vaikeata tämä on muotoilla, mutta kuitenkin asiani on se että haluaisin nähdä kasvokkain että voisin keskustella suoraan."

kirjoitin että ok jne, itse asiassa en muista kyseistä henkilöä pahimpien kiusaajien joukossa ollenkaan. vaatii vähän ballseja kai kirjoittaa noin, tai riippuu ihmisestä, joillekin se on luontaisempaa. respect.