tiukkojen rajausten nainen

olin yksissä bileissä joku aika sit kuulemma keksinyt että olen tuota otsikkoa. kuvailin siellä kai taas K:n kameralla jne, oletan että siitä tullut puheeksi. jälkikäteen kun kateltiin K:n kuvia niin tunnistan monasti itse ottamani muiden joukosta. se kun on sen jonkun näkymän kerran nähny ja painanu nappia, niin samalla se on jäänyt mieleenkin. ihmisen muisti on jännä... ja mun rajaukset on vaan aika ennalta-arvattavia. 

naapurin mummolla ei ole enää käynyt kotisairaanhoitaja tai mikä lie olikaan...  ainakaan viikkoon. ei kuulu ovikellon ääntä, avaimia,  tai oven kolinaa. liekö kuollut, tuskinpa se siitä nyt tervehtyi niin ettei enää kaipaa apuja? nimi on kuitenkin vielä ovessa. mysteeri.

olen tässä taistellut jotta sain dropletit toimimaan photarissa... tärkeää automaation kannalta. eli sen yhden projektin. tulee itseasiassa melkeen hyväntekijä olo, valtiolle kun tehdään töitä, siitä on siis yleistä hyötyä. tai en tiedä olisko väkisin mutta on tästä kyllä, mähän olen varsinainen hyväntekijä. sosialisti. :) hyvä jenni.

mutta aika hyvin olen muuten saanut hikoilla photarissa, mulla pitäis olla kaikki ihme filtterit ja systeemit huomiseksi valmiina. Vantaalle kuvaamaan koko päiväksi...

nyt jäin kiinni aamusella meseen, yhden turkkilaisen psykologin kanssa. kirjoitin sille hospitalityclubista, jos olis nähny istanbulissa tms. ja laitoin mun mesen. ni se nyt sit tuli online, ja onkin muuttanut johonkin han muualle. eli en tule sitä näkemään, mutta ihan hauskat keskustelut kuitenkin.