laitetaan ovet ja ikkunat kans kii

Riku Korhonen kirjoittaa Hesarissa "Matkailun turhuudesta". hän koki jotain turhuutta ja perheriidan New Yorkissa ja se riitti. "Minua ei tarvitse viihdyttää ainoallakaan uudella kaupungilla". ja lisää että "Jos kyllästyn lähimpiini, olen kyllästyn kaikkeen." ok... siis me matkaillaan koska ollaan kyllästytty lähimpiimme? Riku valaisi asiaa, en tiennyt sen olevan näin. tosiaan ehkä heikko motiivi. mä luulin että matkailu avartaa. toisaalta ei yhdessä maassa ikänsä pysynyt automaattisesti sivistymätön jne ole... ihmiset tykkää eri asioista ja matkailu -tai näin mä olen ajatellut- on paljon antava ja jännä tapa ymmärtää erilaisia ihmisiä ja kulttuureja, oppia jotain uutta itsestä ja maailmasta. how silly of me. pitäs pysyä vaan Suomessa, ellei sitten "ole kyllästynyt lähimpiinsä". jotka automaattisesti on kaikki Suomessa, eiks nii?

Riku siteeraa myös Ralph Walso Emersonia, jolla yleensä oli ehkä jotain ihan fiksua sanottavaa. Ralph sanoo että viisas ihminen pysyy kotona sieluineen. olisipa maailma ihana jos me vaan kaikki pysyttäs kotikylässämme ikinä eikä kukaan liikkuis mihinkään. autuus. idylli. eikös. tyhmä jenni ei ymmärrä tätä kuvattua ihanuutta nyt täysin.

tehdään vaan niin että Riku istuu siellä Naantalissa taiteen keskellä, koska on löytänyt sieltä rauhan ja hänellä on siellä kaikki. minä teen jotain muuta.