tällästä vertailua kai

joo. olisko jonkun vali-valin aika? mietin eilen itseasiassa sitä -enkä ekaa kertaa- kuinka Suomessa ja vähän muissakin länsimaissa on kasvanut sellanen holhoamisen pakkomiele, joka menee överiksi. jos vaikka yhdeltä jyrkänteeltä Peräpellon kallioilla joku tippuu alas ja kuolee niin sitten kehitellään jo lakia kuinka kaikki suomen kalliot pitää aidata ja jonkun ministerin on vittu pakko erota koska kaikki on sen syytä. kaikki on aina pakko laittaa jonkun syyksi, jonkun on otettava vastuu siitä että maailma ei ole täydellinen. ei sillä, virheitäkin sattuu (vaikka ministereille) mutta en viittaakaan niihin.

kun ostoskeskuksissa kerran vuosikymmenessä joku päättää hyppää neljännestä alas siihen lattiatasanteelle, niin kaikkien ostoskeskuksien on pakko asentaa verkot.

ja mikä se juttu oli joku aika sitten kun Suomenlinnassa joku just kai tippu jostain jyrkänteeltä, sitten joku Suomenlinna saa maksaa vitulliset korvaukset ja pakko aitaa kaikki mikä on metriä korkeammalla. voi vittu, jos menet johonkin kallioille ni se tarkoittaa että kato vittu etees. mä kutsun tota touhua "kädestäpitämiseks". kukaan ei sais kuolla, kehenkään ei sais sattua, jos niin joku on syypää.

täällä on jos ei nyt ihan toinen ääripää niin monessa asiassa päinvastaista. toisaalta en ole niin perehtynyt politiikkaan ja paikalliseen lakiin jne että voisin ihan varmuudella sanoa kaikkea mutta. ainakaan pinnallisella tasolla vastuuta ei tunnu olevan niin paljon. kauppa mokaa sun tilauksen, no oho. tule ens viikolla uudestaan niin ehkä asia on korjattu. ei siinä sen kummempaa, alennuksia tai anteeksipyyntöjä. se on vaan elämää. olen huomannu että mulla on sellainen suomalainen "syyllisen metsästys" mentaliteetti kyllä. viini on baarissa vanhentunutta, mutta ellei omistaja ole tuttu niin turha siitä valittaa, voit ottaa ja lähteä sit vaan jos ei kelpaa.

hyvä puoli ruohonjuuritasolla on ehkä se ettei itsekään tarvi olla niin pinkeänä omasta vastuusta. noudin printit painosta viime viikolla ja totesin vasta sunnuntaina että vittu näitä on vaan 16, pitäs olla 18. mulla pitäis ehkä olla tallessa vähintään kuitti että voisin todistaa edes olleeni asiakas, mutta ei, paino tekee uudet mukisematta. minulla ei ole todistusvelvollisuutta. työpaikka sanoi että tuot sitten sen ja sen paperin keskiviikkona!! no en saanut aikaiseksi, ei voi mitään.

toi menee niin molempiin suuntiin, kaikessa on puolensa.


mun tiistai-torstai tunnit voimalaitoksella oli 3 viikkoa lomalla. eilen menin takaisin ja mulle sanottiin että siellä on 1 uusi oppilas. pääsin paikalla ja siellä ei ollut paitsi uutta oppilasta niin vanhoista yhdeksästäkin vaan 2. no, se ei sinänsä ole mun päänsärky, ja osa oli kai vieläkin lomalla. yritin siirtää sit neukkaripöytää ja vittu se hajosi. normi-ikea pöytä. siinä vietittiin eka 10min pöytää korjaten. meneehän sen duuniaika silleenkin. oli kyllä tosi kiva muuten kun oli vaan ne 2, toinen niistä on vähän heikko ja kun oppilaita on 9 (joista monet muutkin heikkoja) niin en ole tietenkään voinut mitenkään keskittyä tarpeeksi siihen. toinen oppilaista oli vahva ja näimpä Hakan sai melkeen yksityisopetusta ja voilá, tämä oli menestystarina. harmi että kohta siellä on varmaan taas koko lössi ja Hakan tippuu kärryiltä heti onnistuneen oppimiskokemuksen jälkeen.

kotiin takas tullessa minibussilla kaikki päätti jäädä ennen päättäriä ja kuski kai mietti että lähtee sit omille teilleen ja pysäytti ja tyrkkäs mulle rahaa ja viitto että hyppäisin johonkin perässätulevaan minibussiin. ne kaikki siinä kuitenkin menee samaan suuntaan. joo okei. usein noi muutenkin yhdistelee matkustajia, jos on vaikka 2 puolityhjää. kommunikointi on sellasta että avataan ikkunat ja neuvotellaan. etupenkillä istuessa joskus voi valoissa tulla oikealle puolelle minibussi ja sit saakin avata ikkunan jotta kuskit vois keskustella ja vaihdella rahaa tai jotain lippulappusia. raha, siis kun jengi maksaa matkansa, kulkee myös minibussissa kädestä käteen. jos hyppään kyytii ja on täyttä niin annan rahani eteenpäin ja sanon mihin olen menossa, vaihtorahat tulee takaisin samaa tietä. sujuvasti kuskit hoitaa maksuliikenteen ajaessa...


se mun alivuokralais-keissi suomessa meni kyl huonosti. vuokranmaksua piti kerjää ja siitä muistutella ja vaikka mitä... tosi tylsä opiskelijaa nyt pyytää lähtee kun ei ole mikään helppo aika löytää uutta kämppää mut en nyt oikeen voi jatkaa tota hikoilua siitä et tuleeko vuokra ja jos niin missä kuussa. näillä palkoilla, jotka ei siis viel edes elätä mua, ei oikeen voi maksella itse vuokria eteenpäin, kyse ei ole edes tappiosta vaan siitä ettei vaan pysty. mun on pakko saada vuokra itse ensin jotta voin maksaa sen etiäpäin. no muttta joo, nyt mulla on tulossa yhteisten tuttujen kautta se pariskunta, kahdelle pitäs vuokranmaksu olla muutenkin helpompaa joten olen hyvin toiveikas. toivottavasti vaihto sujuu hyvin ja meiksi kämppä ja kalustus on ok kuosissa.

vähän olen ihmetellyt kun olen törmännyt pariin expattiin jotka ovat kokoajan nihkeenä kaikesta täällä, esim. just näistä tavoista joista yllä kirjoitin. joo en mäkään rakasta tätä kaaosta ja sattumanvaraisuutta aina ja kirosanoja pääsee ja vitutuskäyrä nousee ihan tarpeeksi usein mutta yritän sentään vähän relaa. ihan tietoinen valinta oli kuitenkin tänne tulla. ei turkki mikään saksa ole. jos haluis sitä samaa mitä aina ennen niin vois pysyy just siellä? mä yritän parhaani mukaan relaa asioista jotka ei ole ihan katastrofeja tai henkeäuhkaavia, itse mä siitä vaan kärsin jos on kokoajan mittari punaisella. ja mulla nyt oli tää ajatus että olen ehkä vähän turhankin stressaavaa tyyppiä joten tää menee shokkihoidosta. mutta mietin että mikä motiivi noilla joillain on, jos kaikki on niin vitun huonosti ja sietämätöntä niin miksi kituuttaa?