silti

täällä kävi tänään se laki-ihminen joka kaikki paperi-asiat hoitaa ja kyllä niitä onkin just niin älyttömästi ku pelkäsin. onneks se tietää mitä tekee ja luotan että asiat hoituu. perunkirjoja on aikaa 3kk tehdä ja juuri muuta ei mieleen jäänytkään. tein valtakirjaa hoitaa asioita ja ollaan yhteydessä miten etenee noi jutut...

peruutin palveluita ja lehtiä tänään. 2 kännykkää meinaan myydä huutonetissä ja läppärille löytyy koti lähipiiristä. katselin papereita ja vakuutus-asiakirjoja ja laitoin pinoon jotta tuo laki-ihminen ne voi noutaa täältä. vaatekaappi on outo, katselen mitä vaatteita mahdollisesti itse haluaisin, mutta tuntuu silti kun penkois toisten tavaroita. jotain koruja otan muistoksi, paljoa ei ollut kun paloivat sillon talon mukana suurin osa 97:nkö se oli... mutta oon mä ainakin lapsena ihan tyytyväisenä ollu äitin vaatekaapilla. sieltä löysin kaikkea hienoa mikä 8-vuotiasta kiinnosti. ja sieltä mun kenkä"fetissi" on peruja varmaan, äiti oli ennen sairastumistaan kans pitäny korkeakorkoisista kivoista kengistä ja niitä mä sen kaapista lainailin lapsosena. yhet kengät on jopa säilyny, ne pitäs olla tädillä tallessa jossain.

haettiin kans kukat jota olin pyytäny, teen sen nk. kukkavihkon aamusella sit.

nyt sit huolehdin et miten äitin mies täällä pärjää itekseen, mun on vaikee asioita hoitaa sieltä etäämmältä.