loman alussa

sitä mä oon aina miettiny kuin elokuvaarvostelijat (ja usein muutkin) näkee leffoissa jotain merkityksiä ja sellasia. mä aika harvoin koen sellasta. en siis osaa lukea rivien välistä.

Kahdessa aiemmassa elokuvassaan Vicky Cristina Barcelona ja You Will Meet a Tall Dark Stranger Woody Allen on käsitellyt itsepetoksen teemaa. Teema on tallella myös uutuudessa Midnight in Paris, mutta nyt se saa paljon keveämmän kosketuksen.

Midnight in Paris on viehättävä, kaunis ja yhdentekevä romanttinen komedia, jonka keskeinen ajatus on, ettei ihmisen pidä haikailla menneitä vaan pyrkiä tavoitteeseensa tässä ja nyt. (HS 25.8)

eli.....siis, mitä'?? itsepetoksen teema. hmm. joskus mulla on tullut jotain ahaa-elämyksiä elokuvista mutta ehkä vaan jos jotain alleviivataan. asia ei oikeastaan häiritse mua. eipä noita elokuia juuri enää oo tullu kateltuakaan. eilen illala katottiin kyl lääkärin kaa Eternal Sunshine of The Spotless Mind uusintana. olinkin unohtanut mitä siinä edes tapahtuu.

tänää ajattelin kattoa Horrible Bosses tai Sanctum, eli poikkeuksellisesti lisää elokuvia. ja siis jonkun 5:en CSI-jakson jälkeen tietty. meiksin normi rentoutumispläni. entinen (ja toivottavasti tuleva) työkaveri Karin tekstas että Taksimissa vois nähdä, ja Senni & Anna oli menos pussivinkulle Galatan lähelle joka sekin euroopan puolella. mutta pidin tänää etätyöpäivän ja periaatepäätöksellä en halunnut eurooppaan lähteä sit ollenkaan. muutenkin nenänvalkasu-perjantai kuulosti hyvältä. huomenna on Nillan läksiäiset eli se on kai sit ostanu ne liput suomeen päin. hieno juttu mutta sitä tyttöä tulee ikävä.