January 13, 2012

taas niitä hemmetin impulsiivisia muistelmia

se meni niin että ylä-asteella on tosin punk ja sit lopuks musta tuli gootti. no ehkä se oli lukion ekalla. ihan siis ylä-asteen aluks olin enemmän hevari, mut sit näin yhen tyypin (Sipen) koululaukussa bändien nimiä kirjoitettuna, Ypö-viis, Kollaa Kestää, Ramones jne.. . no silloin ei ollu internettiä joten pystyin perehtyy niihin vaan Suosikkeja lukiessa. uusia, jotka tuli postissa ja vanhoja joita ostin divarista muistaakseni kolmella markalla. no ei siellä ollu ku joku Ramones-haastis joskus. mutta kiinnostuin. heräsin ajattelemaan että pitäs olla jotain kapinaa, että jossain naiviudessa on jotain kaunista. sen hetken punk-aalto oli se toka aalto, bändejä hassuilla nimillä ja rakkauden ja vapauden viestiä, ei mitään anarkiaa - nii paljoa. olin silloin kyllä sosiaalisesti aika vammanen. olin sosiaalinen mutta mulla ei ollu niitä taitoja kuitenkaan. en osannu ottaa kontaktia mikä on harmi, olisin voinu teoriassa luoda sillon paljon enempi ihmissuhteita. no anyways se oli ihan jännää aikaa. menin pari kertaa luokkakaverini Tanjan kanssa Lahteen 8-salille iltapäivällä, lauantaina, koska silloin meni dösä oikeaan aikaan. hengailtiin Lahden kaduilla kunnes 8-salilla alko bändit soittaa. mulla oli mun ekat maiharit sillon ja kettinkiä niissä ja takissa. en ollu täysin punk kun mulla oli Gn'R-merkkejä takissa jne...mut se oli miellyttävä ympäristö. sit joskus yöllä kun ne lopetti ni valuttiin läheiselle bussiasemalle ja odotettiin siellä jotain yödösää tunti tai pidempäänkin, kylmässä. heinolassa oli jomman kumman vanhemmat torin laidalla autossa odottamassa. mä asuin 30min heinolan keskustasta eli ei ihan pieni matka kuitenkaan.

hassua et nyt työmatka on pidempi vaikka asun samassa kaupungissa kuin duuni. mutta jos teini-ikäiseltä jenniltä olis kysyny tästä vuoden 2012 tilanteesta niin se olis varmaan nyökkäilly tyytyväisenä. en muista että mulla olis ollu mielettömiä tavoitteita, aika tavallisia, olin toiveikas mutta pessimistinenkin... oikeesti muistan haaveilleeni vaan opiskelijaelämästä , makaroonista (ie. halvasta ruuasta kun olisi varmaan opiskelijana budjetilla) ja sosiaalisesta elämästä. ajattelin et olisin silleen ihan onnellinen. ja olinkin, kun vaan annoin itseni olla. eikä nytkään ole mitään syytä olla olematta vaikka sisällä asuu sellainen kurnuttava vali-vali ääni.

sit kun vuonna 94 tai 95 seukkasin Andyn kaa - joka myöhemmin päätyi itsemurhaan- ni McDonalds oli avattu Heinolan ulkopuolelle, siel oli sellanen ostoskeskus tms, Citymarket se tais olla... Andykin asui Heinolan ulkopuolella, Vierumäellä. kerran ku olin siellä yötä ni lähettii joskus kahden, kolmen aikaan kävelee sinne mäkkii... kuviteltiin tai haaveiltiin et se vois olla auki. hah hah. no ei se todellakaan ollu auki. nyt kun ajattelen asiaa ni kelaan et olipa typerää. mut joo... tulipa tsekattua, ei ollu mikään Lontoo se. McDonald's tuli mieleen siitä et tilasin sieltä just hampurilaisen. no kello ei ole 02, vaan 23.

ja nyt jo melkeen 01. ts pitää mennä kai nukkumaan kohta koska nyt on tilanne se että olen tässä tietyssä duunissa ja pomo haluaa mut huomenaamulla klo 9 toimistolle. kompromissina 9:10 koska se on mulle sopiva lautan aikataulun mukaan. 9:08 jos ollaan tarkkoja mutta eihän täällä olla. tänään tosi moni haki palkan toimistolta, säädin rahojen kanssa, sosialisoin ja yritin pitää ihmiset tyytyväisenä. oli myös ongelmia joidenki projektien kaa ja tuntui oikeasti että voi H******V**** miten jotkut hommat voi mennä pyllyllee, enkä tienny mitä tehdä. no, aina oppii. hoidin tilanteen jotenkin jaloilleen mutta jälkipyykkiä on vielä hiukan.

töiden älkeen improvisoin ja menin ulos Elinin ja sen kavereiden kanssa taksimissa, kun kutsu tuli. oli sen verran rankka päivä et ajattelin et ihmisten seurassa relaaminen vois olla ihan hyvä.

No comments: