February 04, 2012

perjantain yllättävä loppuratkaisu

no, lääkärin lähettämä ulkkis soitteli mulle, ohjasin sen iloisesti Pendikistä Kadiköyhyn ja lopulta tapasin meidän talon edessä. yllätyin että kyseessä oli joku 6-kymppinen mies - 'Robert'. alaovea avatessa kysyin että mikäs juttu tää nyt oli kun en kuullut mitä lääkäri mulle puhelimessa sanoi. "niin, mun vaimo kuoli tänään". aijaa...? okei...  no ...  öö....  oo...   ÖÖÖÖ, olen pahoillani?

mies oli viilipytty. vietiin laukku vierashuoneeseen ja mies kysyin että haluanko lähteä illalliselle, no itseasiassa olin sellaista vailla joten lähdin. olin muutenkin ollut jo ulkona ja tulin kotiin takaisin vaan hänen takiaan. he olivat olleet yhdessä n. 6-vuotiaasta lähtien, eli aika pitkän aikaa. tänään lennolla turkista englantiin oli nainen mennyt tajuttomaksi ja kuollut siinä, kentältä veivät Marmaran yliopistosairaalaan, mutta ei siellä enää mitään voinut tehdä. Robert kertoi että olivat jossain huoneessa jutelleet ('mun')lääkärin kanssa että mitä nyt tapahtuu jne... ruumiinavaus...Pegasus tarjoaa ilmaisen 'kotiinpaluulennon' molemmille...jne. mutta lääkäri oli nähnyt ihmisen tilanteen, se oli siinä laukkunsa kanssa vieraassa kaupungissa eikä tiennyt mitä tehdä. joten lähetti meille. Robert halusi jutella paljon eikä näyttänyt juurikaan tunteita, ehkä shokissa halusi etääntyä tilanteesta, joten oli mun aika helppo. puhuttiin heidän harrastuksistaan ja Robert kertoi mitä heidän oli nyt eläkkeellä ollut tarkoituksena tehdä. illallisen jälkeen häntä huvitti mennä drinksulle joten ohjasin Heraan sillä ajatuksella että siellä olisi Volkan. sillä on mieletön tapa tulla ihmisten kaa toimeen, löytää yhteyksiä, ja tiesin jo että tämä eläkkeellä oleva herrasmies on kiinnostunut moottoripyöristä ym., kuten Volkan. sinnehän se ilmestyi joten kävin pyytää sen kavereineen meidän pöytään. sanoin että lääkäri tapasi Robertin töissä enkä sen enempää, eikä hän lisännyt mitään... Volkan ystävineen oli aika hilpeällä tuulella, mutta oli selvää että Robertista oli mukava puhua moottoreista ja viininvalmistuksesta joten nojasin taakse ja olin "tyytyväinen"? jos nyt tyytyväinen voi olla siihen että pitää seuraa miehelle jonka elämänkumppani on kuollut muutama tunti sitten.

Hera meni kiinni joten mentiin vielä johonkin muualle yhdelle. hän kertoi että oli tavallaan syyllinen olo että istuu baarissa kun tämä yksi elämänkumppani on kuollut. hän on insinööriluonne ja oli järkkäämässä lastensa kanssa jo hautajaisia. en pysty samaistumaan kyllä ollenkaan, sen verran heviä kamaa.

olen kuitenkin ylpeä lääkäristä joka näki omaisen vaikean tilanteen ja teki mun mielestä fiksun ratkaisun eli lähetti tyypin meille. ei sillä että olisin tai haluaisin olla mikään "omaishoitaja" mutta onneksi tässä insinööritapauksessä pystyin toimimaan siedettävästi eli pidän seuraa ja puhun siitä mistä halutaan puhua, koska tunteitahan mä en osaa näyttää kuitenkaan...  vaimolla oli ollut ilmeisen hyvä elämä ja he olivat kuitenkin tänään lentokoneessa yhdessä kun kaikki tapahtui, eli se on hyvää, summa summarum.




No comments: