taas mamuilusta
Petra kirjoitti taas blogissaan asiaa ulkomaalaisen puolisona olosta.
postauksessa oli hyvin kuvattu mm. ulkkiksen asemaa turkissa, joten lainaan;
"Turkissa on turha heilutella rasisti-korttia, sillä ei nimittäin saa aikaan kun lisää ongelmia omalle kohdalle. Ulkomaalaisen on tiedettävä oma paikkansa, joka määräytyy puolison perheen, mahdollisen työpaikan ja sen tuoman aseman ja ikävä kyllä, myös pankkitilin nollien perusteella. Ulkomaalaisen paikka on jonottaa hiljaa, asiallisin dokumentein, ilman turhaa napinaa. Siinä vaiheessa kun turkinkielen taito on kehittynyt sille asteelle, että sanomalehtien luku sujuu mutkattomasti ja paikallisten keskustelujen pätkiä poimii ympäriltä, huomaa saavansa täystyrmäyksen, täällähän on ihan luvallista olla rasistinen eikä sitä mitenkään peitellä."
kuulostaa tutulta. olen kyllä huomannut että olen onnekas koska:
1. naapurit/lähikauppojen yrittäjät ovat olleet ystävällisiä
2. miehellä on arvostettu työ & koulutus
3. mies on Mersinistä jolla on liberaali, hyvä maine
4. miehen perhe on alevi-muslimeja (=ns. liberaalimuslimeja, oikeastihan tuo perhe ei kai ole uskossa lainkaan mutta sillä ei ole väliä, vaan tuolla nimikkeellä)
5. itse olen suomalainen, eli luokitellaan A-luokan eurooppalaiseksi, vaikkei monet tiedäkään missä suomi on
(5.) onnea ei sen sijaan ole se että valitsin liberaalin kaupunginosan muuttaessani, ihan tietoinen valinta.
etenkin numero 2 jonka tiedän aina pelastavan minut kun turkkilainen tenttaa mikä minä olen naisiani täällä. en sitä nyt toki heti tyrkytä, mutta se tulee esiin koska seuraavat kysymykset on kuitenkin; "onko sulla mies? onko mies turkkilainen?". joo, itseasiassa...
tuollaiset seikat kuten kotipaikkakunta ei merkitse suomessa, eihän sitä voi valita mihin syntyy tai missä kasvaa mutta Turkissa alueet on sen verran erilaisia että kyllä niihin vaan liittyy aika vahvat assosiaatiot, jotka eivät ole ihan tuulesta temmattuja. siksi kun turkkilaiset tutustuu keskenään niin yksi ensimmäisistä kysymyksistä onkin "mistä olet kotoisin?". ja mitä väliä mitä naapurikaupan setä kelaa? kyllä sillä on, kun yhteisö on tiivis...
vastapäisen kioskin vanha setä on kyllä vaikkakin ystävällinen, selvästi vähän konservatiivinen ja varmaan kun on nähnyt mut kävelemässä kotiin tai kotoa iltaisin vaikka minihameessa ja yksin niin pitää mua 'eurooppalaisena horona' (ihan yhtä yleinen käsite täällä kuin suomessa 'raiskaavat somalit' tai 'kebabbia vääntävät karvakädet' tai muut kivat stereotypiat). tyyppi on nähnyt minut ja lääkärin yhdessäkin varmaan jonkun sata kertaa, asumme kuitenkin hänen liikkeensä edessä ja häneltä usein ostetaan jotain limuja tms. mutta silti viime viikolla kysyi mieheltä (seisoin siinä vieressä! luuli varmaan että en ymmärrä) että mikä sun suhde tähän naiseen oikeen on? köh köh... mies sanoi että "mun vaimo" ja setä oli että "ai oikeesti?" no joo joo. ilme kertoi kaiken. juttu jatkui kysymyksillä mun duunista ja mitä mun perhe suomessa oikeen tekee...:D turkissa on paras sanoa 'vaimo' jos kysyjä on tommonen puupää, joka ei ymmärrä avovaimon ta tyttöystävän käsitettä. myös "kihlattu" on hyväksyttävä nimike.
no mut tää euro-horo alkaa nyt siivoo keittiöö ja ehkä kokkaa hellan ääressä, nyrkkiä kotiin saapuvaksi odotellessa. oikeasti taidan kyllä taas skippaa ruuan, kokkasinhan sentään eilen (tai kokattiin yhdessä).
projektini paikallisen kansallisen sairasvakuutuksen kanssa eteni. sehän maksaa sen 100e/kk joka on ihan kusetus-summa ulkomaalaisille, ja saan ihan ok priva-sairasvakuutuksen paljon halvemmalla joten otin sellasen. paikallinen kela vaati siis todisteita että olen suomessa kirjoilla (joka todistaisi epäsuorasti sen, että kuulun suomalaisen saiarasvakuutuksen piiriin). pyysin neiti R:ää käymään maistraatissa puolestani jotta saisin paperin että vakituinen asuinosoitteeni on Hki:ssä, vaikka samassa paperissa myös lukee että asun tilapäisesti turkissa, en arvannut sitä. postin tulo sitten kesti sen yli 2 viikkoa, mutta lopulta sain paperin ja mentiin lääkärin kanssa koittamaan onnea. jonkun aikaa siitä väännettiin mutta kun virjailija kysyi että mistä oikeen näkee että milloin olen muka muuttanut takaisin suomeen niin lääkäri osoitti päiväystä paperissa josta näkyy milloin kys. asuinpaikkatodistus on noudettu. se kelpasi sitten. nyt toivon että täti ei myöhemmin muuttanut mieltään tai (luultavampaa) unohtanut. eli pitää tarkistaa nettipankista tilanne, kertyykö sinne maksettavaa vielä... mutta että toivoa siis on...!
postauksessa oli hyvin kuvattu mm. ulkkiksen asemaa turkissa, joten lainaan;
"Turkissa on turha heilutella rasisti-korttia, sillä ei nimittäin saa aikaan kun lisää ongelmia omalle kohdalle. Ulkomaalaisen on tiedettävä oma paikkansa, joka määräytyy puolison perheen, mahdollisen työpaikan ja sen tuoman aseman ja ikävä kyllä, myös pankkitilin nollien perusteella. Ulkomaalaisen paikka on jonottaa hiljaa, asiallisin dokumentein, ilman turhaa napinaa. Siinä vaiheessa kun turkinkielen taito on kehittynyt sille asteelle, että sanomalehtien luku sujuu mutkattomasti ja paikallisten keskustelujen pätkiä poimii ympäriltä, huomaa saavansa täystyrmäyksen, täällähän on ihan luvallista olla rasistinen eikä sitä mitenkään peitellä."
kuulostaa tutulta. olen kyllä huomannut että olen onnekas koska:
1. naapurit/lähikauppojen yrittäjät ovat olleet ystävällisiä
2. miehellä on arvostettu työ & koulutus
3. mies on Mersinistä jolla on liberaali, hyvä maine
4. miehen perhe on alevi-muslimeja (=ns. liberaalimuslimeja, oikeastihan tuo perhe ei kai ole uskossa lainkaan mutta sillä ei ole väliä, vaan tuolla nimikkeellä)
5. itse olen suomalainen, eli luokitellaan A-luokan eurooppalaiseksi, vaikkei monet tiedäkään missä suomi on
(5.) onnea ei sen sijaan ole se että valitsin liberaalin kaupunginosan muuttaessani, ihan tietoinen valinta.
etenkin numero 2 jonka tiedän aina pelastavan minut kun turkkilainen tenttaa mikä minä olen naisiani täällä. en sitä nyt toki heti tyrkytä, mutta se tulee esiin koska seuraavat kysymykset on kuitenkin; "onko sulla mies? onko mies turkkilainen?". joo, itseasiassa...
tuollaiset seikat kuten kotipaikkakunta ei merkitse suomessa, eihän sitä voi valita mihin syntyy tai missä kasvaa mutta Turkissa alueet on sen verran erilaisia että kyllä niihin vaan liittyy aika vahvat assosiaatiot, jotka eivät ole ihan tuulesta temmattuja. siksi kun turkkilaiset tutustuu keskenään niin yksi ensimmäisistä kysymyksistä onkin "mistä olet kotoisin?". ja mitä väliä mitä naapurikaupan setä kelaa? kyllä sillä on, kun yhteisö on tiivis...
vastapäisen kioskin vanha setä on kyllä vaikkakin ystävällinen, selvästi vähän konservatiivinen ja varmaan kun on nähnyt mut kävelemässä kotiin tai kotoa iltaisin vaikka minihameessa ja yksin niin pitää mua 'eurooppalaisena horona' (ihan yhtä yleinen käsite täällä kuin suomessa 'raiskaavat somalit' tai 'kebabbia vääntävät karvakädet' tai muut kivat stereotypiat). tyyppi on nähnyt minut ja lääkärin yhdessäkin varmaan jonkun sata kertaa, asumme kuitenkin hänen liikkeensä edessä ja häneltä usein ostetaan jotain limuja tms. mutta silti viime viikolla kysyi mieheltä (seisoin siinä vieressä! luuli varmaan että en ymmärrä) että mikä sun suhde tähän naiseen oikeen on? köh köh... mies sanoi että "mun vaimo" ja setä oli että "ai oikeesti?" no joo joo. ilme kertoi kaiken. juttu jatkui kysymyksillä mun duunista ja mitä mun perhe suomessa oikeen tekee...:D turkissa on paras sanoa 'vaimo' jos kysyjä on tommonen puupää, joka ei ymmärrä avovaimon ta tyttöystävän käsitettä. myös "kihlattu" on hyväksyttävä nimike.
no mut tää euro-horo alkaa nyt siivoo keittiöö ja ehkä kokkaa hellan ääressä, nyrkkiä kotiin saapuvaksi odotellessa. oikeasti taidan kyllä taas skippaa ruuan, kokkasinhan sentään eilen (tai kokattiin yhdessä).
projektini paikallisen kansallisen sairasvakuutuksen kanssa eteni. sehän maksaa sen 100e/kk joka on ihan kusetus-summa ulkomaalaisille, ja saan ihan ok priva-sairasvakuutuksen paljon halvemmalla joten otin sellasen. paikallinen kela vaati siis todisteita että olen suomessa kirjoilla (joka todistaisi epäsuorasti sen, että kuulun suomalaisen saiarasvakuutuksen piiriin). pyysin neiti R:ää käymään maistraatissa puolestani jotta saisin paperin että vakituinen asuinosoitteeni on Hki:ssä, vaikka samassa paperissa myös lukee että asun tilapäisesti turkissa, en arvannut sitä. postin tulo sitten kesti sen yli 2 viikkoa, mutta lopulta sain paperin ja mentiin lääkärin kanssa koittamaan onnea. jonkun aikaa siitä väännettiin mutta kun virjailija kysyi että mistä oikeen näkee että milloin olen muka muuttanut takaisin suomeen niin lääkäri osoitti päiväystä paperissa josta näkyy milloin kys. asuinpaikkatodistus on noudettu. se kelpasi sitten. nyt toivon että täti ei myöhemmin muuttanut mieltään tai (luultavampaa) unohtanut. eli pitää tarkistaa nettipankista tilanne, kertyykö sinne maksettavaa vielä... mutta että toivoa siis on...!
Posts
No comments:
Post a Comment