Erdon tyyli

Kaleva kirjoitti Erdoganin ja AKP:n kriisistä, Guardianin, Spiegelin ja monen muun tavoin. mutta en ole mitenkään mukana hurraamassa kun facessa todetaan sankoin joukoin että "joo, tää oli nyt AKP:n loppu". viimeisin mielipidemittaus antoi AKP:lle jonkun 69% kannatuksen. not bad? en tosin muista lähdettä tai muita tietoja joten en nyt perusta tuosta sen enempää, mutta mukailee sitä mihin uskon, eli että vaikka koulutettu kaupunkiväestö on nyt pillastunut, niin maalla eletään vielä muissa realiteeteissä. siellä AKP:n hyväntekeminen (talous, julkisten palvelujen parannukset) on toistaiseksi vielä arvokkaampaa, ja media on kuitenkin Erkin vahvan ikeen alla joten se mitä siellä uutisista luetaan on aika rajallista. ja lisäksi, ihmisillä on lyhyt muisti, vaalit n tyyliin vasta syksyllä. nyt keväälläkin on jotkut, mutta onhan siihenkin aikaa. toki toivon tavallaan että kriisi tästä syvenee ja saadaan lisää puita uuniin mutta pessimisti ei pety...?

Kalevan pääkirjoitus toisteli kuluneita fraaseja;

Tapaus osoittaa, ettei Erdoganilla ole lupauksistaan huolimatta halua kehittää Turkista demokraattiselta pohjalta toimivaa valtiota, jossa lainsäädäntö, oikeuslaitos ja hallinto ovat erotettu toisistaan.

näinkö todella? tässä EU on kyllä ollut kokonaisuutena yksi iso Ruotsi, ymmärrystä ja hyvää uskoa riittää. aina kun Erdogan kavereineen tekee jotain enempi vähempi törkeää, jaksetaan ihmettellä, että ei ne kyllä nyt kehitä sitä demokratiaa mitä ne lupas. jopas jopas. ja on se jotenki jännää ettei ne israel-palestiinan rauhanneuvottelutkaan etene, kun samalla rakentavat lisää uudisasutusta. ei voi kuin ihmetellä tätä maailman menoa. mutta ei kai politiikan tyyliin kuulukaan sanoa että HV, nyt ei muuten enää olla kavereita? luulisi että silti joku välimuotokin löytyisi, ei kukaan teeskentele olevansa venäjänkään ystävä enää?