siis mitä, joku äänesti persuja? ei voi olla!

se mikä ärsyttää niin turkkilaiset (joille olen syöttänyt) tykkää lihariisipiirakasta, mutta ei ilman komentteja siitä kuinka se on selvästi jonkun tyyppinen börek tms. vertailu paikallisiin sapuskoihin on siis jotenkin välttämätöntä ja tuntuu samaistuvan arvostukseen. jos sille ei ole turkkilaista vastinetta niin mitä helvettiä se silloin on?? (esimerkkitapaus: makaroonilaatikko). sanottakoon että lääkäri knows better than that. syö suomikokkailut tyytyväisenä eikä turkkilaisista silloin puhuta.

tää oli hauska;

joku julkisuuden henkilö ei tunne ketään perussuomalaisia äänestänyttä? mitä tässä nyt yritetään sanoa?? stadilaisissa kulttuuripiireissä ei ehkä ole hirveästi persuja, ylläri? niitä persuja änestäneitä nyt kuitenkin on, sellainen maa se suomi. ja maa ei tunnu omalta, byyhyy, muuttakaa joukolla ruotsiin ja ihmetelkää sitten sen maan ongelmia. jotain suhteellisuudentajua - ymmärrän jos yhtäkkiä olisi valittu suomeen kalifaatti tai olisi ollut jotain hullua vaalivilppiä tai ...jotain, mutta ei, tollanen semi-konservatiivinen vaalitulos joita nyt rehellisesti sanoen on nähty muutama ennenkin. ja niillä "ihan hirveillä" hallituksilla ja parlamenteilla suomi nyt on kuitenkin siinä pisteessä kuin on, eikä sitä pistettä millään maalailulla huonoksi saa, sorry. en tarkoita että itse olisin ihastunut tuohon vaalien tulokseen, kyllä se vähän pisti happamaks, mutta pitää tosiaan ottaa askel taaksepäin (helpompaa täältä kauempaa) ja katsoa kokonaisuutta. moni nuorempi ehdokas pääsi läpi ja käsitääkseni kansanedustajapooli on suht liberaali kuitenkin. ja henk koht olen ilahtunut Ozan Yanarin läpipääsystä - en vaaliohjelmaan kovin syvästi tutustunut mutta jotenkin ihan lupaavan oloinen. tietty vihreiden vaalivoitto muutenkin positiivista. mutta tuo lehtijuttu edelleen hämää, tunnettu näyttelijä ei koe vaalitulosta omaksi pitäisi kosketaa meitä miten??

ostin liput suomeen toukokuun kolmannelle viikolle. eli sain vihdoinkin irti itsestäni päättää.  mutta fiilikset on vähän ristiriitaiset kuten aina; jee kiva nähdä kavereita, mutta voi perse mikä stressi taas...  kaikkia ei voi nähdä ja sitten tulee jo väsy kun joka päivä juoksee jossain. ja niin paljon kun tykkäänkin käydä toimistolla bondaamassa työkavereiden kanssa, lisää duuni tietysti oman elementtinsä tähän mun aikatauluun. mutta elämä on. yritän taas joillain keinoilla minimoida ahdistusta ja nauttia plussista...