merilehmä

olen jatkanut nyt lomienja reissujen jälkeen Erkka Mykkäsen Sellainen mies kirjan kuuntelua. aika hitaasti siis edistyy. mutta nyt siinä oli siitä kuinka tuore idea romanttinen rakkaus on, ja siitähän nyt aina kuulee. mutta sitten se siteerasi jotain sarjakuvapiirtäjää tms joka oli esittänyt että romanttinen rakkaus on länsimaissa tavallaan syrjäyttänyt uskonnon, ja tullut sen tilalle. sen sijaan et uskotaan että jeesus pelastaa, niin ajatellaan että Se Oikea pelastaa. ja kun Sen Oikean löytää niin vaikka siinä on haasteensa niin kunhan et tee syntiä (esim. petä) niin elämä on sitten hyvin ja olet tavallaan autuas. tosta pettämisestä onkin hauska huomio että sitähän kutsutaan uskottomuudeksi. ja sitähän jotakuinkin pidetään pahempana kuin mitään muuta syntiä. olen ajatellut että aika suhteettomasti.
jälkihuomiona, sarjakuvapiirtäjä johon Mykkänen viittaa taitaa olla tää Liv Strömquist.

 

yritin myös - taas kerran - lukea reilun fiktiivistä kirjaa, Miranda Julyn Nelinkontin. mieluummin oilisn yrittänyt alkuperäisellä kielellä mutta se oli Bookbeatissä suomennattuna tietysti joten ok. alussa oli ihan jänniä ja hauskoja juttuja, kirjoitustyyli oli ok. mutta sitten koko p*ska lähti raiteiltaan, päähenkilö/kertoja paljastui täysin epärealistiseksi ja mahdottomaksi hahmoksi. mielestäni. tipuin kärryiltä ja yritin vielä toiset 10 tai jotain sivua ja sitten annoin periksi. 

 

Seuraavana jonossa on Irene Kajon Yhdellä meistä on kokemus epäasiallisesta kohtelusta tai no aloitin sitä jo vähän mutta ehä mun pitäs nyt saada edes yks kirja loppuun tässä myös. 

ainiin ja Paavo joka vieraili meillä n. kuukausi sitten suositteli eri kirjoja, mm.Jonathan Rosenin The Best Mindsia ja miuta, mutta englanninkielisiä. ja kummisetäni jota näin helsingissä suositteli kirjoja, mm. Aura Koiviston Mies ja merilehmä, joka kertoo saksalaisesta tiedemies-tutkijasta Georg Stelleristä, ja sen matkoista. toinen suositus oli Ilari Aallon matkaopas keskiajan Suomeen. kummia oli muutenkin mukava nähdä vaimoineen, meillä synkkaa ihan hyvin.

näin helsingissä käydessä myös uudistuneen piritorin. siinä oli laatoitus ja muutama puun tapainen. en muista mitä siinä oli aiemmin mutta vaikea käsittää miten tuohon uudistukseen meni niinkin kauan aikaa. varmaan tehty homemittauksia ja jouduttu kaivan koko maa ulösalaisin kun mikrobeja on löytynyt. siis koska mä en vaan yllätyis jos niitä nyt etsittäis jo ulkoakin, suomalaisten homehimo ei ota laantuakseen. joka tapauksessa, jos asuisin suomessa ni piritorin läheisyydessä olisi ihan ok, tuttu alue joka edelleen miellyttää. 

töissä oli erilaisia tapahtumia joihin osallistuin, strategiapuheita ja tiimidinneriä (johon kannoin pieniä palapelejä että olis vähän kepeämpi tunnelma). huomasin että oli kiva taas olla toimistolla ja ihmisten keskellä, vaikka työ ei ole toimistolla yhtä tehokasta kuin kotona. jotkut asiat silti sujuu paremmin kun voi vetää tyyppejä hihasta, ja syntyy keskusteluja. huomasin kommentoivani kollegan hiuksia, tai kysyin oliko käynyt kampaajalla ja että (leikkaus) sopii hänelle tms. tyyppi oli siis vaan lyhentänyt. onko ulkonäköä kuitenkaan missään muotoa sopva kommentoida, edes positiivisesti? tajusin että en kommentoi miesten hiuksia jos ne on lyhyet alunpitäenkin ja sit ne vaan käy "normaalisti" lyhentämässä niitä. mutta tällä miehellä oli pitkät hiukset jotka oli nyt polkkapituiset. miksi sen kommentoiminen tuntui luontevammalta? naisten hiuksia koen myös ihan sopivana kommentoida (positiivisesti). lisäksi tajusin myöhemmin että käytin tosiaan sanaa kampaaja, vaikka miehet kai käy parturissa...? no, sillä ei mielestäni ole väliä, mutta miellänkö miehen jolla on pitkät hiukset jotenkin ememmän naiselliseksi jolloin hiuksien kommentointi muuttuu yhtäkkiä hyväksyttäväksi? onko tämä vaan jatkumoa sille kuinka kaikki kokee ylipätäään asiakseen ja oikeudekseen kommentoida naisten ulkonäköä? yleisesti ajattelen että kivoja asioita ja kohteliaisuuksia pitäs voida sanoo kaikille, siis miehille kans, mut toki ulkomuoto ja -asu on aihe jonka kaa pitäs olla varuillaan. toisaalta jos alan kehumaan kaikkien miespuolisten työkaverieden hiusmuutoksia (sillon ku näen siihen aihetta) ni onkse sit vähän pinnallista, ruokkiiko se sit hyvin epäsuorasti kuitenkin ulkonäköpaineita? mun kokemus naisena on eri mut mä en ihan liikaa haluis kuulla edes kehuja ulkonäöstä työpaikalla nimenomaan, kun muutenkin yhteiskunnassa on jo sellainen painotus että naisissa tärkeämpää on se miltä näytät kuin mitä sanot. hieman kärjistettynä. mutta miehet vois oikeesti joskus kaivata jotain sellasta, koska ne ei käsittääkseni saa sellaista positiivista palautetta juurikaan. turvallista voisi olla vaatteiden tai sellaisen kehuminen. siltikin ehkä tärkeintä olis tietty sanoa muita hyviä asioita. mutta joskus kun yritän ni ne tulee ulos jotenki tosi oudosti eikä kuulosta aidolta tai luonnolliselta. voi tätä ihmisyyden vaikeutta... lol.