pyyhkiytyvät lomat
meiksi ei jaksa edes lomajuttuja blogata kun on niin poikki. vaikka
sunnuntai meni mukavasti lepäillessä & vikaa lomapäivää viettäessä
(aamiainen ulkona, sit nettiä, sit siivottiin yhdessä, sit kokattiin
yhdessä, sit katottiin telkkaa yhessä, sit lisää nettiä...) niin oli
aika hyvä stressi töistä jo valmiiksi. en sit nukkunu kunnolla ja aamun
sarastaessa huomasin kaivavani yöpöydän laatikosta silmälaput! ja
unenpöpperössä yhden korvatulpan myös, mutta sitten piti nukkua toinen
korva kiinni tyynyssä. aamun valoisuus ja kaupungin herääminen siis
yhtäkkiä häiritsi.
selvisin työpäivästä kuitenkin hengissä, sain sähköpostilaatikon jopa melkeen tyhjäksi. uudet HR management tyypiset haasteet tietty taas odotti mutta kuten ei muulloinkaan niin ei niistä sen enempää.
mut oon aika väsy joo. huomenna tulee kai yks couchsurfing vieras, iranilainen perheenisä joka tulee etsimään asuntoa perheelleen pariks päiväks. kyseli kovasti jo alueista ja hinnoista ja laeista ja maksuista. osasta tiedän jotain, osasta en. mutta jos joku aloittaa kysymällä että "mistäpäin istanbulia mun kantsis hankkia asunto 3-henkiselle perheelleni??" niin mitä siihen sit sanoo? öö, riippuu minkäkokoisen hellan haluut? ei edes ollu selvää haluuko vuokraa vai ostaa. annoin jotain linkkejä ja yritin työntää siis internetin suuntaan. toki autan mielellään käytännön jutuissa mut jos pitää alottaa ihan nollasta... selvitti myöhemmin tilantarvetta ja et koulu pitäs olla lähellä lapselle ja noin mut siis 16miljoonan ihmisen kaupungissa on niitä sopivankokoisia asuntoja, ja koulujakin on oikeesti aika monta. voisin tietty osoittaa jonkun yhden kadun jonkun tietyn koulun vierestä. mulla on aika turhat syyt turhautua. mun muka-loogisuus on niin kaikenpeittävää ja anteeksiantamatonta ja yksisilmäisen tuomitsevaa että oksat pois.
jonain päivänä voisin tehdä töitä kaupungin tai kunnan jonain liikennesuunnittelijana. tai joku sallinen. aikataulut, liikenteenjärjestely ja liikenteenohjaus on musta kiehtovia, niin että se palvelee ihmisiä ja olisi samalla kustannustehokasta jne.
muistelin että olin joskus lomilla Artun kaa Berliinissä. mutta siihen se muistelu jää kun en muista reissusta juuri mitään paitsi mitä on valokuvissa. enkä edes juonut alkoholia sillon. no, en muista monista muistakaan reissuista muista mitää. ehkei sillä ole väliä. tämä tuore reissu on nyt vielä muistissa mutta katoaa kai ajan kanssa. jäljellä jää ilmeisen pysyvä rusketus. ei se oikeen edes katoa talvella. mä haluun mitä michael jackson käytti.
selvisin työpäivästä kuitenkin hengissä, sain sähköpostilaatikon jopa melkeen tyhjäksi. uudet HR management tyypiset haasteet tietty taas odotti mutta kuten ei muulloinkaan niin ei niistä sen enempää.
mut oon aika väsy joo. huomenna tulee kai yks couchsurfing vieras, iranilainen perheenisä joka tulee etsimään asuntoa perheelleen pariks päiväks. kyseli kovasti jo alueista ja hinnoista ja laeista ja maksuista. osasta tiedän jotain, osasta en. mutta jos joku aloittaa kysymällä että "mistäpäin istanbulia mun kantsis hankkia asunto 3-henkiselle perheelleni??" niin mitä siihen sit sanoo? öö, riippuu minkäkokoisen hellan haluut? ei edes ollu selvää haluuko vuokraa vai ostaa. annoin jotain linkkejä ja yritin työntää siis internetin suuntaan. toki autan mielellään käytännön jutuissa mut jos pitää alottaa ihan nollasta... selvitti myöhemmin tilantarvetta ja et koulu pitäs olla lähellä lapselle ja noin mut siis 16miljoonan ihmisen kaupungissa on niitä sopivankokoisia asuntoja, ja koulujakin on oikeesti aika monta. voisin tietty osoittaa jonkun yhden kadun jonkun tietyn koulun vierestä. mulla on aika turhat syyt turhautua. mun muka-loogisuus on niin kaikenpeittävää ja anteeksiantamatonta ja yksisilmäisen tuomitsevaa että oksat pois.
jonain päivänä voisin tehdä töitä kaupungin tai kunnan jonain liikennesuunnittelijana. tai joku sallinen. aikataulut, liikenteenjärjestely ja liikenteenohjaus on musta kiehtovia, niin että se palvelee ihmisiä ja olisi samalla kustannustehokasta jne.
muistelin että olin joskus lomilla Artun kaa Berliinissä. mutta siihen se muistelu jää kun en muista reissusta juuri mitään paitsi mitä on valokuvissa. enkä edes juonut alkoholia sillon. no, en muista monista muistakaan reissuista muista mitää. ehkei sillä ole väliä. tämä tuore reissu on nyt vielä muistissa mutta katoaa kai ajan kanssa. jäljellä jää ilmeisen pysyvä rusketus. ei se oikeen edes katoa talvella. mä haluun mitä michael jackson käytti.
No comments:
Post a Comment