saa pohtia vaikkei tiedäkään

tilasin longplay.fi vuoden vaihteessa kun niillä oli tarjous. olen joskus kaverin kautta saanut käsiini jokusen artikkelin, ja perjantaisin luen ihan vaan niiden ns. uutiskirjettä joka tulee spostiin ja ilahduttaa aina. siin on myös lopussa linkkejä hyviin artikkeleihin muissa lehdissä. mutta nyt päätin että ehkä voin tukea tällaistä tekemistä josta kovasti tykkään. Anu Silfverbergin kirja Sinut on nähty jotenkin vaikuttaa osaltaan myös taustalla. tänään sunnuntaipuuhien lomalla (palapeli, pyykkejä, mobiilipeli...) kuuntelin muutamankin artikkelin, tässä järjestyksessä;
Kaupallinen yhteistyö
Saksalaisia ilman vaatteita
Matka pään keskipisteeseen
Niin totta kuin osaamme

Kaikki tosi hyviä mutta jotenkin vielä parani loppua kohti, ja itsehän en omaa mitään akateemista tahi tutkijakokemusta mutta tuo viimeinen on silti sellainen jota olen itsekin pohtinut tai yrittänyt ymmärtää. artikkelin pohjalta päädyin tähän data colada blogiin joka vaikuttaa mielenkiintoiselta.

mutta mitä sitä alkais tekee isona? se mietityttää nyt. voi olla ettei tässä ole mitään vallankumousta sen suhteen tulossa, mutta joka tapauksessa aihe on kartalla ja oma tekeminen ja mielenkiinnonkohteet pohdituttaa. niinku toki monet muut asiat. aina on jotain mitä en ymmärrä eikä ole edes välineitä ymmärtää, koska en ole oikeen minkään alan 'superasiantuntija'. niinku et kuinka USA tuntuu yhtäaikaa yksilökeskeisyyden huipentumalta mutta myös jossain määrin perhekeskeiseltä. toki sielläkin on vanhemmat pääosin hoitolaitoksissa mutta ei tietääkseni siinä määrin kuin vaikka suomessa. uskoakseni USAssa on sen verran paljon tuoretta maahanmuuttoa 'oikeasti' yhteisöllisistä maista että se vaikuttaa. mutta miten voi olla samaan aikaan muka super individualistinen ja perhe-keskeinen? ehkei olekaan selkeää janaa jossa toinen olisi toisessa ja toinen toisessa päässä, vaan joku monipuolisempi 'avaruus' jossa molempia voi olla yhtäaikaa vähän eri tasoilla. tai ehkä olen yksinkertaisesti väärinymmärtänyt tai 'lukenut' näitä elementtejä siinä kulttuurissa, olenhan vain rando sivustakatsoja.

mutta tästä tulee mieleen finglismi ja suomenkieli, taas vaihteeksi. hesarissa oli taas sen yhden tyypin juttu joka on tyyliin joku kielentutkija ja joka aina paheksuu sitä kuinka suomen kieli on 'ihan kuolemaisillaan' kun englanti valtaa tilaa. laitoin sen tyypin seuraavan kirjan mun bookbeatin lukulistalla, se ilmestyy kohta. arvostan siis alansa asiantuntijaa mutta sitä suuremalla syyllä mulla on ristiriitaisia ajatuksia asiasta. tavallaan ei ole ristiriitaa koska edelleen koen hyväksyttäväksi sen tavan miten itse käytän kieltä, yhdistellen suomeen englantiin (tai jopa ruotsiin?) pohjaavia sanoja vapaalla tyylillä. toki ulkosuomalaisuus voidaan laksea lieventäväksi asianhaaraksi mutta tein sitä hyvällä omallatunnolla jo ennen suomesta lähtöä. ajatus siitä että jonkun maan rajojen sisällä käytettäisiin puritaanisesti sen virallista kieltä (tai kieliä, ruotsikin kun sellainen on suomessa) ei jotenkin kuulosta.... nykyajalta. mutta ehkä se ei ole sen kirjoittajan pointti. ja toki se jos ihmisten kielitaito heikkenee ja kielellä ei enää esim tehdä tai julkaisra tutkimusta tai mitään niin kuulostaa huonolta ja mietityttää. mutta itselle tuntuu luonnolliselta että esim globaalius ja maahanmuutto vaikuttaa kielenkäyttöön... pitää etsiä sen tyypin artikkeli. se oli Janne Saarikivi ja tämä teksti. Janne kirjoittaakin kyllä että maailmassa on kieliä aina käytetty sekaisin ja suomessakin aiemmin suomea ja ruotsia sekaisin. siinä on valta-asetelmat vaikuttaaneet tilanteeseen ihan niinkuin nytkin, nyt vaan pehmeämmin. milloin on aiheellista tai oikeutettua tai 'järkevää' huolestua kielen asemasta. ei suomi nyt vielä ihan mikään uhanalainen saami ole. vaikka Janne mainitsee että opetuksen kieltä on muutettu englanniksi ja se on monella työpaikalla käytetty kieli, yhtä vaan on suomea osaamattomilla usein todella vaikea löytää töitä. siis todella, pitää muistaa että IT-ala tai muu spesiaali-asintuntijaroolit on aika pieni osa suomelaisesta työelämästä. toki jostainhan kaikki aina alkaa. en oikeastaan yritä sanoa että Janne on pihalla, koska tietää aiheesta enemmän kuin minä, ja myönnän etten ihan ymmärrä kaikkia artikkelin kohtia tai mitä niillä yritetään sanoa. ymmärrän ehkä osan, ja en tiedä miten sovittaisin sen omaan ymmärrykseeni tai kokemukseeni tilanteesta. tämän kappaleen kanssa olen samaa mieltä: 

"Kielet ovat korvattavissa toisillaan niin kauan, kun tilataan kaljaa ja maksetaan laskuja. Mutta kun aletaan kirjoittaa romaaneja ja rap-lyriikkaa, nähdään unia ja vitsaillaan, kielet eivät vastaa toisiaan. Ne ovat erilaisia soittimia tai ilmastoja, joista syntyvät erilaiset assosiaatiot, kokemukset ja tunnelma."

tuo on hyvin sanottu. en mitenkään koe että tiettyjä asioita voisi hyvin kääntää toisille kielille koska ne ovat kulttuurisidonnaisia ja sanoilla on merkityksiä mitä ei toisen kielen sanat tavoita. ja se on harmillista koska se tarkoittaa että joita asioita ei ikinä voi jakaa... puolisoni ei voi ikinä ihan ymmärtää kun selitän jotain suomikappaletta ja sen sanoitusta. mutta sitä suuremmalla syyllä voi sekoittaa kieliä jos keskustelukumppanikin niitä ymmärtää. Jannella on pointti siitä että miksi laittaa sipsipussin kylkeen "salted" kun voisi kirjoittaa "suolattu", siinä tuskin on haettu mitään nyanssia joka ei suomeksi taipuisi. tuosta olen aika samaa mieltä. siinä on mielikuvaviestintää että olemme moderneja globaaleja kansalaisia. ehkä vähän turhaa? ja siinä on sipsipussin printtaajilla kuitenkin olli aikaa miettiä kun taas minulla on sekunnin kymmenesosia aikaa etsiä sopivaa sanaa ja haluan niitä ulos suht tiivissä tahdissa enkä halua jäädä jumittamaan sanan puutokseen joten käytän mitä hyvänsä tai keksin finglismin. vaikka sitä sanojen unohtamista tapahtuu enenevissä määrin...  (sivuhuomautuksena olis ollu kiva jos jossain olis joskus varoitettu että tälläinen on yleistä ja normaalia perimenopaussi/menopaussi oireilua, eikä tarttis pohtia että onko mulla joku alzheimerin outo versio). mutta siis Janne mainitsee myös esimerkkinä ravintolat joissa ei vältsisti saa palvelua suomeksi. näitä on kai oikeasti helsingissä joitain, onko sen ulkopuolella yhtäkään? mulla on mielikuva että ainakin osa (Aussie Bar?) on syntynyt siihen tarpeeseen että voitaisiin työllistää maahanmuuttajia, mitä en oikeen voi nähdä ongelmallisena. ajatus siitä että esim. ravintolan konseptiin vain 'kuuluisi' englanninkielisyys, siitä viis osaavatko työntekijät suomea, kyllä tuntuu oudolta ja teennäiseltä. se jos ravitsemuslaitos olisi ns. epävirallisen kaksikielinen siitä riippuen mitä henkilökunta osaa, olisi tosi ok.

musta tää ravintola-alan esimerkki nyt overlappaa(lol) maahanmuuto-asian kanssa ja mietityttää siksi enempi. voisi kuvitella että suomeakin oppii mukavammin työpaikalla vaikkei sitä koko ajan tarvi käyttää, kuin että pitäisi istua intensiivikurssilla  kuukausi-tai vuositolkulla muiden ulkkisten kanssa, JOS työpaikka löytyy muutenkin. toki monesti ei näin ole ja monissa töissä ihan oikeasti tarvitaan suomen kieltä, mutta ravitsemusala on ehkä yks niistä harvoista missä ei tarvis joten musta se on hyvä vaan jos siellä olis enempi mahdollisuuksia suomea osaamattomille. jos saa käyttää englantia niin se voi hidastaa haluja oppia suomea, mutta toiseelta integroituminen on han oikea juttu ja sen hyötyjä on toki vaikea mitata.

ruokalistaesimerkeissä olen vähän jossain sipsipussiesimerkin ja kielen vapaan käytön välimaastossa. kun sanotaan macaroni & cheese, moni tunnistaa ehkä ruuan populaarikulttuurista amerikkalaiseksi halpiskotiruuaksi, kun taas juustomakaroni saattaisi jäädä mietityttämään. eikös alkuperäisnimiä annoksista ole kuitenkin käytetty aina? onko se huono asia ettei pizza-sanaa ole suomennettu?

Jannella oli myös pointti siitä että englantia tuputetaan vaikkei se olisi se x:ksi yleisin kieli alueella, eli esim. vantaalla jotain aktiviteettitoimintaa aiotaan järjestää englanniksi. kuulostaa kyllä äkkiseltään hölmöltä. mietin että onkohan siinä oletuksena että kun on niin monenkielistä porukkaa että englanti voisi olla aika montaa yhdistävä, paremmin kuin suomi... mutta onko asia edes niin, jos vantaalla kerran on enimmäkseen (suomen ja ruotsin lisäksi)  venäjän, viron, arabian, somalin ja albaaniankielistä väestöä? onko tehty joku selvitys jonka perusteella ei-kantasuomalaisten toiseksi yleinen osattu kieli on englanti? ehkä on ehkä ei. se mikä kuulostaa äkkiseltään hölmöltä voi olla ihan perusteltua, asiaan perehtymättömänä vaikea sanoa. Janne kirjoittaa kyllä että

"Maamme kasvava monikielinen väestö ei itse asiassa hyödy englanninkielisistä palveluista paljoakaan. Suurin maahanmuuttajaryhmä ovat venäläiset — ja Venäjällä englantia osaa monien lähteiden mukaan alle 10 prosenttia väestöstä."

mutta eiks tuossa oo sellainen harha että suomeen tulleet venäläiset edustaa keskivertovenäläisiä...  mikä tuskin on tilanne? veikkaan rohkeasti että suomessa asuvat venäjää äidinkielenään puhuvat osaavat keskimäärin paljon enemmän englantia kuin tuon 10%. kyseessähän voi olla myös kaksikieliset ihmiset jotka on asuneet suomessa lähes koko ikänsä, työn perässä tulleet jne jne. toki luku voi olla vaikka "vain" 30%, mutta jos se olisi sama luku noilla muillakin ryhmillä niin motivaatio englanninkielisen ohjelman tarjoamiseen lisääntyy. olettaen että suomenkielistäkin on tarjolla, tietysti.  toki suomenkielen oppimista pitäisi kannustaa silti myös, en tiedä mitä nyt tää esimerkkimme vantaa tekee sen eteen, jos mitään.

no, mulla on taipumus jumittaa asioissa joissa saatan olla eri mieltä tai joita "epäilen"... eli tyypillinen nihkeilijä. artikkelissa ilahdutti kuitenkin muun muassa se että Janne huomautti suomen kielen oppimisen "vaikeuden" olevan suhteellinen asia, turkkia tai japania osaavalle se ei yleensä ole niin vaikeaa kuin englantia puhuvalle. tämä on yksi syy miksi itse aloin opiskella japania, paitsi että se "vaan kiinnosti" niin  turkin samankaltaisuus ilahdutti minua niin halusin jatkaa sillä linjalla. lisäksi minua miellytti toki Jannen näkemys siitä että voisi olla hyvä opiskella koulussa muitakin kieliä kuin englantia, esim. "isoja kieliä" kiinaa ja arabiaa. siitä en voisi olla enempi samaa mieltä. suomen kouluissa jumitetaan kai edelleen englannin lisäksi lähinnä pakkoruotsia ja saksaa plus ranskaa... englanninkieltä suosittelen lämpimästi mutta sen lisäksi olisi kiva jos voisi tarjota vähän laajempaa palettia. ja tietty se on pienille kouluille vaikeaa ja budjetit ja ihmisten ASENTEET. arabiasta ei tule keskivertokokkolalaiselle ehkä sellaisia positiivisia mielikuvia kuin ranskasta, mikä on sääli.

tämä oli myös hyvä pointti

"Tällä hetkellä alaluokkien maahanmuuttajat integroidaan suomeksi ja yläluokkien maahanmuuttajat englanniksi. Kielellä on siis Suomessa luokkaluonne, hieman samaan tapaan kuin 1900-luvun alussa, jolloin herrasväki puhui ruotsia ja maalaiset suomea."

tuon yhteydessä Janne tuntuu vaativan että ulkomaalaisilta yliopisto-opettajilta vaadittaisin myös suomenkielen opiskelua ja käyttöä. jos ymmärsin oikein. en voi olla samaa mieltä. vaikka tuo quote on hyvin selvä ja ajatuksesta olen samaa mieltä ja uhkakuva siitä että suomi taantuu "kotikieleksi" kuulostaa pahalta... en ole varma onko se todellienn uhkakuva. no, näihin mietteisiin.