huomio: Susannan banaanikakku tässä blogientryssä

Arttu puhui jotain huomisesta, et jos tänään katsoisi et kaikki on valmista sitä varten. "niin mitä huomenna?!". "laitetaan sun kone uusiks". !!!!!!!!!!!!1111 olin unohtanut. varmaan siksi että ajatus on niin pelottava ja ahdistava. vaikka oma-aloite, järki sanoo että nyt pitää laittaa windows uusiks, ihan kuin että nyt ollaan niin vitun sairaita että on pakko mennä lääkäriin...nää oireet on kasaantunut jo pitkään ja kaikki koti-konstit on jo tehty. mutta silti se on niin saatanan tuskallista. mieluummin menisin sinne lääkäriin. todella ahdistava tunnelma nyt. se on niin helvetin iso duuni ja pelkään että jotain menee pieleen. kaikki pitää vittu asentaa uusiks, tyhjästä... joka saatanan wallaperin vaihtaja ja winampin skini ja salikset kaikille vitun sivuille ja firefoxin pluginit ja... lista on ihan vitun loputon. se on ku muuttas uuteen asuntoon, siinä pitäs olla se ilo uudesta kodista mutta tästä jotenkin puuttuu se...no ehkä toi vaan olikin ontuva analogia, uusi kone olisi yhtä kuin uusi koti. tämä on vaan vanhan remppaamista, vitusti vaivaa ja sit on vähän siistimpää sen jälkeen. jee. mutta nyt on kuitenkin sellanen tilanne että se on tehtävä, eli asiasta pitäs repiä jotain iloa irti. voi helvetti. kukaan ei sitäpaitsi tajua tällästä stressiä, et miten käyttiksen asentaminen voi olla niin kamalaa. jokaisella on omat ongelmansa, niinku sillä kaverilla joka rauhottavilla yrittää tappaa itteään... kyllä mä myönnän ettei se mua niin heilauta samalla tavalla kuin tää kone mutta kyllä se on itselleni toki selvää miten ne on ihan eri asia.

oon miettiny näit lemmikki-juttui. kun mun aika usein kuulee nukyään kiroilevan että vitun krantut kisut kun ei safka kelpaa tai vittu kun ne riiviöt pitää meteliä öisin. tuntuu et se on ehkä pahaa kuultavaa joistain. ja kun rupee miettii niin onkos se ihme, harvoin sitä kuulee blogeissa tai livenäkään ihmisten valittavan lemmikeistä. aina on vaan kivaa kun hauvat vetää agilityä tai jotain. sama kun jos joku saa vauvan ja sit valittas et vittu kun se heräilee 5 kertaa yössä vaik se ois JUST syöny. niin kaikki kelaa et toi pahoinpitelee vauvaansa. pitäs olla vaan saatanan kiitollinen ja tyytyväinen. voihan sitä ollakin mut kai sitä ihmisellä saa hermot olla kireellä? joo, mulla menee välillä kunnolla vitutuksen puolelle kun aamu-ysiltäkään ei saa nukkua ja keittiössä tiputellaan astioita pöydiltä... sit on pakko laittaa kisut kylppäriin parin tunnin jäähylle. ei ne sinne kuole, siel on mukava ja lämmin. mut mä todellakin pidän huolta näistä eläimistä, ne saa monta kertaa päivässä tuoretta ruokaa (jos vaan söisvät eikä antas kuivua parempaa odotellessa) ja hiekkis tyhjennetään joka päivä ja silitystäkin saa muulloinkin kun pyytämällä. niin what the fuck? kyllä mä saan sanoa jos vituttaa välillä, ei se tee musta paskaa äitiä. minkään olennon äidiksi en kyllä olisi valmis, olen hyvin tietoinen siitä että tälläinen sijaisuus on ihan maksimi mihin pystyn ihmisenä venymään (mutta haluan nyt venyä kuitenkin). olen sitäpaitsi loistava lapsenvahti, mielestäni. en ole kovin äidillinen mutta pidän huolta pienemmistä. ihmisten on usein vaikea uskoa että olen ollut päiväkodissa töissä. mut lapset on siitä joskus kivempiiki ku aikuiset kun ne ei teeskentele ja toisaalta arvostelekaa sillee ku aikuiset.

no niin, olipas avautuminen. nyt voidaan jatkaa päiväohjelmaa. johon ikävä kyllä kuuluu se huomisen operaation suunnittelu. mutta ei asiat ole ollenkaan niin huonosti, nyt kun sai sitä vähän purettua. se on kumma miten pari vittu-sanaa, ja asioiden verbalisoiminen muutenkin, helpottaa. pitäs laittaa tiskejä koneeseen. ja tiskata joku astia "jossa voi tehdä taikinaa". sellanen muovinen kulho siis kai? mies lupasi tehdä banaanivuokaa tms. Susannalta saamani reseptin mukaan, mutta mun pitää järjestää noi puitteet...

hei mä rupeen sellaseks vitun ärsyttäväks blogaajaks ku laittaa reseptejä blogiin (no se on vitun ärsyttävää vain jos ei ole itse mikään kokki). mutta ruokakuvia ei tule! ei mutta copy pasteen sen reseptin tähän, ei kai se mikään valtiosalaisuus toivottavasti ole. Susanna teki tätä kun olin Lontoossa Mariannen polttareissa ja voi helvetti miten voi olla joku tällänen hyvää. ihan käsittämätöntä. pitää syödä tuoreena kun on viel lämmintä ja kuohkeeta ja kosteeta!

Tassa siis taa resepti siihen banaanikakkuun:

(Leivon aina vahan sellasella mu-tu-tuntumalla, joten mitat on suunnilleen nain.
Kannattaa kokeilla ja hienosaataa oman maun mukaan varsinkin sokerin ja kanelin kanssa.
Joskus leivon tan vaalean fariinisokerin kanssa (light brown sugar), kuten muistaakseni kun olit kylassa.
Ja joskus laitan vaniljaesanssia kanssa sekaan pari teelusikallista, jos muistan :D)


Tarviit siis:

kolme ylikypsaa banaania (mita kypsempia sen parempi)
n. 3 dl jauhoja
vahan alle puoli teelusikallista suolaa
100g voita (tai leivontamargariinia)
1tl leivinjauhetta
1,5 - 2 dl sokeria
pari teelusikallista kanelia (oman maun mukaan)
2 kananmunaa

Sit tehdaan nain:

1. Vatkaa huoneenlampoinen voi ja sokeri vaahdoksi
2. Sekoita kuivat aineet keskenaan erillisessa kipossa
3. Lisaa munat voi-sokeri vaahtoon ja vatkaa hyvin sekaisin
4. Lisaa samaan syssyyn banaanit ja vatkaa lisaa
5. Lisaa kuivat aineet viimeisena ja sekoita taikinaan vain sen verran etta jauhot kastuu (eli ei tartte olla hyvin sekoitettua taikinaa)
6. Iske vuokaan (joka on voideltu jos ei ole teflon) ja paista n. 60 minuttia 180 asteisessa uunissa.

(Mun vuoka on sellanen bread loaf (suorakaiteen muotonen) 9x5" mitoissa)