no-life viikonloppushittiä

oli ihana herätä vaikka toivoin herääväni aikaisemmin. jotenkin tiesin että se menee kolmeen ja niinhän siinä kävi. mutta nyt on nukuttu hyvin! ihanuutta oli siinä kun kisut tulee herätessä (joko kun ne kuulee herätyskellon tai muut heräämismeiningit) sängyn (=patjan) viereen silitettäviksi. enemmänkin tuntuu kyllä siltä että ne tulee tervehtimään. nyt kun pikkukisukin on alkanut oikeen salakavalasti kerjäämään silitystä niin on suloista, 2 kisua, lopulta ne retkahtaa siihen matolle nauttimaan vaan. ja ne on niin pehmeitä! ja matto on pehmeä (kiitos IKEA) ja sänkyni ja lakanat on pehmeitä... kaikki on vaan pehmeää. taitaa olla tärkeä elementti mulle. note to self: älä muuta asumaan savimajaan Andeille.

aamuisin kun mies lähtee töihin kasin pintaan herään kans vähän, mutta pyrin minimoimaan sen. jos herään "kunnolla"niin on luultavasti vaikea saada unta taas. kiva sitten valvoa taas tunti vain siksi että joku toinen heräsi. eli huomaan sen presenssin ja vastaan puheeseen minimaalisesti mutta pyrin pitämään silmät kii ja pysyy paikallaa. aikamoista ignorointia mutta tää on ihan sovittu juttu. just se silmien avaaminen ja juttelu on pahinta nimittäin, en tiedä tuleeko kehon sit adrenaliinia vai mitä, mut on tosi tärkeetä vaan pysyy ihan paikallaa ja olla ajattelematta jos ei haluu herää oikeesti.

eilen oli pitkähkö päivä kun heräsin 6:30 ja lopulta pääsin toisesta duunista klo 22. 13,5h duunia miinus tunnin junamatka. mutta en tekis tollee ellei se olis ihan siedettävää. se nimittäin on. vaihtuuhan se homma siinä välissä. ja eilinen iltakin oli kevyt kun tiesi lopun siinä hommassa vihdoin (viralisestikin) koittavan. töiden jälkeen menin kolmeen kaisaan jossa mies ja sen bestis oli "yksillä". otin itse yhden ja sen jälleen jätin herrat nauttimaan kolmansia yksiään. tulin himaan hemmottelemaan itseäni uusimmalla House-jaksolla. kahden pintaan mieskin kompuroi sisään ja mentiin nuksaa. ennen baarista lähtöäni törmäsin siellä kuitenkin vanhaan kaveriini Janneen...opiskeltiin samaan aikaan kauneudenhoitalan aol:ssa, Janne on parturi-kampaaja... on laittanut munkin hiuksia monet kerrat muutama vuosi sitten. oli hieman yllättynyt kun näki että olen luopunut niistä, tai suurimmasta osasta niitä. hauska jälleennäkeminen. Janne vaati minua myös lisäämään itsensä kaveriksi facebookissa... noniin. vitun naamakirja. oli kaiken kaikkiaan ihan hyvä päivä.

tänään pakataan kisut laatikkoon ja mennään miehen kämpille viikonlopuksi. siellä on ihan freshejä sohvia kynsittäväksi! kisut varmaan osaa arvostaa. pitäneekö ottaa pikkukisulle mukaan yksi kynsilakkapullo, ne on sen lempparileluja?