uudet elämät

sain duunissa yhteen myynti-ponnisteluun liittyen pienen CDON-lahjakortin. olin jo etukäteen miettinyt että käytän sen johonkin joululahjaan, kun en harrasta CD enkä DVD levyjä kumpiakaan. en koe olevani velvollinen moneenkaan lahjaan, lista on lyhyt (äiti, äidin mies, poikaystävä, mummi, Arttu, Marianne ja joinain vuosina jotain yksittäistä) enkä tiedä saanko tota nyt 'kellekään' käytettyä... tietty sitä aina itsekkäänä haluis jotain itelleen. CDONissa myydään näköjään krääsääkin mutta en kyllä tarvii kuulokkeita vaikka pinkit olis tyrkyllä. katsoin ns. online-leffoja mutta siinä palvelussa ei tietenkää oo Beckiä. en millää haluis niitä DVD-levyjä roikkuu, tuntus turhalta kattoo ja heittää roskiinkaan.

nyt on tosi outoja tilanteita ollu menee muutamien kavereiden/ystävien kaa, yhteydenpito lisääntyny tai vähentyny tai loppunu tai jotain outoa tapahtunut. muutoksia ylipäätään niissä suhteissa... yksittäisiä juttuja mut kaikki just nyt viime aikoina. näin tää homma etenee, ihmissuhteet muuttuu ja kaikkee... ihan ku elämä ois nyt vähän muutenki vaiheessa. jotain uutta tulossa, uus meininki, uusi ihmisiä, jotain.

hesarin etusivulle ei nyt muuta meinaa mahtuakaan kuin Jokean kouluammuskelua. "miten meillä voi tapahtua tällaista?" no helvetin helposti, ihan tavallinen valtio me tässä vaan ollaan, länsimaa jossa tämmöstä välillä sattuu. jollain joskus napsahtaa ja se on vähän aika ja kulttuuri ja paikka että miten se sitten tulee ikäänkuin ulos se napsahtaminen. joku haastateltu oppilas kysyi hyvinh "uskaltaako kouluun enää mennä?" vastaukseni on että ei, tästä lähin joka päivä yhdessä koulussa jossain päin suomea joku ampuu vähintään yhden ihmisen. sama koskee sairaaloita ja tavarataloja. eli ulkonalookkumiskielto, pysyvä sellainen, olisi nyt ihan paikallaan. mutta ihan terveellä järjelläkin pärjää, että ovesta ulos ei jumalauta enää mennä.
maailma on ihan samanlainen huomenna kuin eilen ja tänäänkin.

kisu lähti äsken. se on reipas, pärjää varmaan kun saa uudessa kodissa kaverinkin. toivottavasti se ei kelaa että dissasin ja hylkäsin sen kuten ed. omistajat. tässä on kaikki nyt nähny aika paljon vaivaa että sillä ja sen pikkuisella kisuliini-pennulla olis kaikki hyvin. ehkä se tietää sen. nyt alkaa sit se siivous! imuria käteen. pitää ottaa ehkä vähän kofeiinia että jaksaa. mies tulee myös käymään, luotan hänen siivous-tukeensa... pitäs käydä kaupas hakee juotavaa, jotta voitas nostaa maljaa uusille elämille. se ryssi (mun mielestä) töissä yhden jutun, vedin ihan jumalattomat herneet nenään, koko vitun pussin, siinä sai osasto todistaa perhe-riitaa. mun virheensieto toleranssi kun on se nolla ja mun pet peevestä oli kyse ja viime aikoina tosiaan ollut verenpaineen kanssa niin ja näin niin osu kyllä sellaseen saumaan tuo... ihan sekunnin kymmenesosan olin eroamassa mutta kieltämättä vähän liioiteltu reaktio. vieläkin sulattelen tätä tilannetta mikä ei taas tietysti kenenkään muun mielestä edes ole niin vakavaa, esimieskin vaan halaili rauhoittavasti, mutta ehkä olen jo ok. elämä jatkuu kuten aina tykkään sanoa :) ihan hyvä että vaihdan toiseen työpaikkaan kai, olen niin überkriittinen miehen tekemisiä kohtaan siellä että se ei ole kellekään hyväksi. muiden ihmisten tekemisille kun voi vaan itekseen tuhista ja murista mutta tuo saa kaiken paskan niskaansa sitten kerralla :( raukka, en sääli mutta olen joskus vähän pahoillani!!

hei eilen tuli varmaan uusin HOUSE! hmm pitää tehdä viel yks työjuttu... kuka lähtee mun kaa matkalle seuraavan kolmen viikon aikana, kamoon.