January 18, 2008

moraaliton viikonloppu

perjantai:

ei toi Unelmien Poikamies Antti P oikeen lämmitä mua. ei siinä mitään sillee vikaa oo (paitsi jalkapallo-tausta, mutta hyvälle persoonalle sen vois ehkä antaa anteeks, kyse on kuitenkin menneisyydestä), mutta ei kiinnostais kyllä. etenkää nyt ku se stailattiin nössön näköiseksi.

matkamessut ärsyttää. mitä helvettiä siellä on. pari lentotarjousta, ehkä raha-vyölaukun voi ostaa vitosella...ja mitä sit? kuvia ja esitteitä lomakohteista. mullahan on matkamessut mun internetissä! "maailman ympäri päivässä" on se ärsyttävin asia kai. tosi huono slogan. että kehtaa verrata jotain messuja tollaseen. kirjamessuistakin vois sanoa että "kävele sisään raamattuun" tai asemessuista että "tätä on sota"...

kyynärvarren mustelmasta on kehkeytynyt iso ja värikäs. eilen se oli aluksi vielä pieni ja sydämenmuotoinen kirkas verenpurkauma, otin siitä kuvankin, sen täytyi olla merkki! mutta joo, näyttää pahoinpidellyltä. verikoe-mustelmasta tulee väkisinkin mieleen yksi vanha tapaus...joka kuulostaa oudolta ilman taustoja... mutta purin yhtä miestä johonkin tohon käsivarteen. ja ehkä liian kovaa koska siitä oli tullut mustelma. no se oli vaimolleen selittänyt että mustelma/jälki tuli verikokeesta joka otettiin jossain työpaikan tarkastuksessa. kysympä vaan että mistä lähtien verta on muualta otettu kuin tosta taipeesta?? ja kyllä se oli läpi mennyt, se vaimo olis antanut kuulua ja tuntua jos ei olis. sopii ihmetellä vaan noita juttuja...

jos aiempien viikonloppujen kaava toistuu, nukun suurimman osan ajasta ja herään lähinnä syömään...

onko ok myydä jotain mitä on saanut lahjaksi? jos lahja on saatu yli 5v sitten, sitä ei ole ikinä käyttänyt tai kirjan tapauksessa lukenut eikä siitä ole ollut muutakaan iloa, se on rahanarvoinen, siinä ei ole edes omistuskirjoitusta tai kaiverrusta, se ei merkinnyt mitään edes silloin kun sait sen, sait muitakin (parempia) lahjoja kys. henkilöltä ja ne on tallessa, et ole väleissä lahjan antajan kanssa etkä löydä lähipiiristä ketään jolle lahjan voisi antaa. no on. sai siitä ravintola-aterian verran. kiva kiitti moi.

lauantai:

mies katsoo 2 Days in Paris leffaa, sovittiin että se on hänen ohjelmanumeronsa kun menen päikkäreille. se mies siinä oli vähän samanlainen kuin hän.

kerroin miehelle mitä olin kirjoitellut blogiin ja se ehkä harmitteli että tosta puremisjutusta voi saada käsityksen että olen maannut naimisissa olevan miehen kanssa. no niin voi, ihmiset joilla on mielikuvitusta ja haluavat käyttää sitä sellaiseen että ajattelevat aina 'pahinta' ja sitten tuomitsevat muita koska saavat siitä hyvänolon tunteen niin varmasti saavat kicksejä. mutta sellainen juntti saakin tuomita minut. ei oikeastaan ole väliä mitä tapahtui, en ole ikinä maannut naimisissa olevan miehen kanssa, mutta jotten olisi ilonpilaaja konservatiiveille niin haluan lisätä ettei siihen ole mitään moraalista estettä, jos itselläni olisi sopiva tilanne (sinkku).

naimisissa olevat ei yleensä viehätä mua hirveesti, se on ehkä pieni turn-off. mutta tollasesta vielä, jos ihminen ei kunnioita parisuhdettaan ja liehittelee muita niin miksi sen jonkun toisen pitäisi sitä kunnioittaa? lähtökohtaisesti kunnioitan parisuhteita mutta sit kun ihminen käyttäytyy itse toisin... siitä saa kyllä miinuspisteen minulta, jos on suhteessa jota ei kunnioita. ei sit olis ollenkaan. ja ärsyttää sellainen "sisarus ajattelu" että naiset ovat kuin siskoja toisilleen ja heidän tulisi pitää yhtä sillä viisii että varattuihin EI kosketa. siitä ei ole hyötyä. kuin kieltolaki. eikä se oikeasti ole palvelus kellekään. se ettei pettävä mies tänään saa mitä haluaa niin ei tarkoita etteikö yritystä huomennakin riittäisi, ja ajatukset siihen suuntaan on kuitenkin. jos mies tai nainen on pettääkseen, niin tapahtukoon se sitten, jos se on hänen tahtonsa tai luonteensa, ja jos asia tulee ilmi ja puoliso voi sitten reagoida parhaaksi katsomallaan tavalla. usein puolisot ei saa tietää, ja monissa kulttuureissa nimenomaan naisella ei ole vaihtoehtoja tilanteessa. ehkä ajatusmaailmani sopiikin parhaiten länsimaiseen kulttuuriin. mutta tässä suhteessa (vapauden ja oikeuksien suhteen) kelaan että tämä on oikeansuuntainen tapa ihmiselle joka on pohjimmiltaan eläin.

silloin kun avioliittokin on keksitty niin maailma ja yhteiskunta oli aika toisenlainen, ja kuten aina jaksetaan sanoa niin ihminen eli kai 40-vuotiaaksi jos sitäkään. ihminen on mielestäni kaiken kehityksen jälkeenkin elukka joka ei ehkä pysty sitoutumaan yhteen loppuiäkseen. jännää et itse kuitenkin olen tässä tilanteessa ja haluan uskoa että se toimii? no ehkä todistan olevani väärässä.

mitä jos puolisoni olisi baarissa ja 18vee neito tulee keikuttaa sillee pyllyään ja tarjoamaan seuraa? eikö saisi keikuttaa? eikun SAA. siitä vaan. katsotaan mitä mies tekee. voihan olla etten ikinä saa tietää mutta ehkä saan kuitenkin. jos mies on pettääkseen niin tehköön sen, haluan tietää. ihan turha muiden naisten on yrittää suojella toisten suhteita. ei se ole niiden vastuulla, vaan aina tekijän. ja ihminen hakee aina omaa etuaan mikä on ihan luonnollista vaikka me yritetään esittää niin kehittynyttä että näin ei muka olis. eikä ihminen ole tahdoton nukke, vaikka tosi paljon toimiikin alkukantaisten halujen ja vaistojen ja hormien varassa... monet tosin uskoo kai tahdottomuuteen tai ties mihin kun yrittävät pitää puoliskoaan lukkojen takana ettei vaan mitään "tapahtuisi", ettei vaan tulisi kiusausta. totta joo että tarjonta luo kysyntää, mutta ei tämä nyt mitään vitun kauppaa ole.

se kun kieltää toiselta ulos menemisen ja vastakkaisen sukupuolen kanssa puhumisen ja ties mitä niin tuskin se mitään pelastaa. kaikki tietämäni tollaset suhteet on päättyny. toki tässä iässä tai nuorempana ne päättyy helvetin todennäköisesti muutenkin. uskon ite siihen "päästä vapaaksi ja katso palaako se takaisin" juttuun. onpas helppo sanoa kun ei ole käyny paskasti? moneen vuoteen ainakaan.

teinixinä olisiin voinut kai kieltää mun poikkista menemästä yksiin bileisiin, mutta en tietenkään sitä tehnyt. no mitä siitä seuras? klassinen. tyttö oli mun koulu-/kaveri (en viitsi väittää että sydänystävä vaikka se lisäisi mukavasti draamaa), ja oli päivällä sanonut että olemme hyvä pari. no näin sitten. erosimme pian poikkiksen aloitteesta (!!) ja yhtä pian se alko seukkaa sen tytön kaa. eli eikö ollu fiksu move siltä tytsältä? ne oli useamman kuukauden yhdessä. en ala spekuloimaan kuinka helvetin hyvä tai huono suhde oli. en ole tavannut sitä tyttöä sen jälkeen kuin muutaman kerran ohimennen, ja viileä olemukseni tuskin oli paha hinta siitä että sai suhteen? oli aika vaikeaa aikaa se, olin masentunut ja heartbroken. lopulta mies palasi luokseni (ja minä otin sen!!) ja alkoi taas kiva on/off paska. hetkittäin maailman katolla ja sit taas jossain muualla. taas sit erottiin ja jossain vaiheessa se oli(seukkas) taas jonkun toisen kaa. en enää itekkää muista noita vitun käänteitä. no, olin NUORI. ja opin ihan vitusti. hyvä juttu.

anyway kun antaa miehen mennä menojaan niin noin voi käydä jos on käydäkseen. haluan kuitenkin uskoa että jos suhde on hyvä ja tyyppi on tietynlainen niin noin ei kävis. pettäminen osoittaa että jommassa kummassa tai molemmissa on vikaa, ja siitä vois sit vetää johtopäätöksiä jotka johtaa tekoihin. sitominen ja rajoittaminen tai muiden kontolle vastuun heittäminen ei pelasta pitkällä tähtäimellä.

vittu kun olen näin flegu. pyörin nukkumisen välissä täällä jossain oloasussa ja en edes jaksa lähteä kauppaan miehen kaa. tänään vois kyl taas voimistella ja kattoa yle teemaa. nenäkin on vuotanut eilisestä lähtien. joka päivähän se vähän vuotaa (valuvirhe? en tiedä) mutta nyt tuntuu pikkasen allergiselta. ja jalkapohjat pitää raspata, en kestä jos niissä on yhtään kovaa tai sellasta...mihin sukkikset tarttuu kii, se huonontaa mun oloa merkittävästi. mut on se hyvä jos olo on (osittain) kiinni tollasesta, se kun on korjattavissa. mites nää vaikeammin korjattavissa olevat asiat joihin en pääse suoraa käsiksi kun ovat pään sisällä?? no, ne on mietinnän alla ja kaikkee...

kisunäyttely ois Wanhassa Satamassa nyt viikonloppuna. mutta en tykkää että niitä arvostellaan ja laitetaan numeroita ja luokkia ja kaikkee... samalla idealla missikisatkin on väärin. niihin on vaan niin tottunut. ei kun ei, missit haluaa itse tulla arvosteltaviksi. kissoilta ei kysytä. tai hauvoilta. se että joku haluaa että se arvostellaan ulkonäön perusteella ei välttämättä tarkoita että se on hyvä, lisää vaan ulkonäkökeskeisyyttää tässä ympäristössä joka on muutenkin ihan kiero...

No comments: