peilitaloon vaa, numerolappu käteen, jono siihen...olkaa hyvä...

no niin Bea teki mulle kivat kynnet. laitettiin pinkkiä glitteriäkin. samalla selitin miksi mun elämä on paskaa. vaikkei se olekaan, mutta miksi tuntuu ettei siinä ole mitään. tää vaihe olis paras mennä ohi jossain vaiheessa, vai olisko mun vaan tarkotus turtua siihen että "tällästä tää on"? töitä ja mies ja asuntolaina (ehkä kohta)? yhtään väheksymättä mitään noista, mutta olen kyllä nähnyt että elämä voi olla muutakin ja sitä olen nyt jäänyt kaipaamaan. se, että joku muu tyytyy tähän tyhjyyden tunteeseen, ei tarkota että mun tarvis. en kans tarkota että kaikki tarvii jotain erillistä "syytä", noi mun mainitsemat voi helposti olla syy ilman että se olis minkään sortin tyytymistä. ihmiset on joo vittu vähän erilaisia. "tää" ei nyt vaan riitä. olen tyytyväinen asioiden yleiseen laitaan ja onnekaskin, joo. se on eri juttu.

vaikka olis muovailuvahasta tehty ankkalinna niin jos se siltä tuntus ni se vois olla se syy. sellanen mulla olikin pienenä. paitsi että Aku Ankka joutu asuu muiden palvelijoiden kaa niiden omassa mestassa, kun Iines oli prinsessa/kuningatar. ja ihan for the record, vaatehuone (muovailuvahasta tehtyjä vaatteita, joo) oli yhtä iso ku se koko linna-osa. Iines kato digaili vaatteita. no mut mitä helvettiä sinne olis tehny sit ku kaikki maailman kalusteet oli jo?! jonkun kivan miehen vai? se ei oikeen kuulunu mun tarinaan. Barbitkin sai olla yksinää. tai joskus joku haamu-Ken kävi ehkä raiskaamassa niitä (huolestuttavaa nyt kun jälkiäteen miettii) mutta muuten prinsessat oli vaan yksinään. sitäpaitsi mulla on muistikuva että Barbi olis kuiteski digannu siitä mitä Ken teki (vielä huolestuttavampaa...).

no niin, mutta syytä olin hakemassa. vaikka tuskin se tässä löytyy. mä oikeesti luulen että muutamalla muullakin ihmisellä puuttuu syyt ja suunnat, mutta ne ei tajua sitä tai vielä todennäköisemmin ei halua tajuta sitä. jos on ura tai ainakin joku duuni ja kavereita ja ehkä suhdekin niin...eiks kaiken pitäs olla jees? sit kun ei oo muuta tekemistä niin voi vaikka lukea jonkun blogia ja pitää sitä jotenkin vammasena ja outona kun se sanoo sellasia juttuja elämästään ja tekemisistään. ja vähän muitakin juttuja siinä sivussa. sellasia mitä ihmiset kyllä issessee miettii mutta mitä ei sanota.

ei tää nyt niin rajoja rikkovaa oo, kaikesta vähiten omasta mielestäni. ihan tavallisia diipa daapa juttuja mitä meillä kaikilla on, kyllä vain. mutta kaikki pikkulintujen kertomat ja muut ovat saaneet minut tajuamaan että tämä voi jostakusta olla kummallista. se että mä kerron näitä asioita innnternetiissä. eli julkisesti. enkä oikeesti edes kerro juuri mitään. mutta ehkä kerron enemmän ku mitä jonku työpaikan kahvipöydässä, siellä työhön ja lastenhoitoon tms turtuneet ämmät (joo, naiset on pahempia juoruamaan) jauhaa idolsista tai haukkuu jonkun julkkiksen paljastavia vaatteita. no onneks se on niin helvetin hienoa toimintaa, ainakin kuuluu yhteisöön. sit himassa voi tulla tähän lukee näitä kummallisuuksia jotta ite tuntis olonsa normaaliksi. ihan ku mä olisin epänormaali. kun en ees oo. vaan siks et sä täytät tiskokoneen ajoissa tai jos olet äijä niin "et ikinä antais muijas mitään pikmentoiteja laittaa, meidän Mari-Liisa ei tollasiin turhuuksiin tuhlaa" niin et ole sen kummosempi. mä kuitenkin oon just niinku haluun mitä ei edes kaikki ihmiset ole, olen huomannut. säästäkää rahaa pikku-pekan vauvanvaunuihin ja minä säästän tai teen mitä lystään. mulla ei just nyt ole muutakaan tekemistä tai "syytä" joten laitan aikaa ja fyffeä itseeni. ihan vitun loistava kohde. jos jollain on jotain sanottavaa niin on kateellinen tai on ihan vitun tylsää kun on aikaa miettiä mun tekemisiä.

mistähän toikin lähti. ihan sama kuinka mulla menee, en taivu siihen mitä joku tai jotkut pitää sopivampana tai parempana. onneksi toi ei oo päätös joka tarvii pitää vaan ihan tehtaalta saatu perusominaisuus. kattokoon peiliin ja olkoon tyytyväisiä itseensä jos on niin paljon parempia :) kiva kiitti moi.

ja mitäs kaikki hyvät tyypit? hyvät tyypit kuuntelee varmaan Tehosekoitinta :)

mun pitäs imuroida. en pysty, tietty. mutta tiskikone on päällä. ostin toissapäivänä maksalaatikkoa kun ei ostaessa ollut aivot päällä ja en tajunnu et se on eläimestä. no by-producthan se on, mutta silti, jos ne ei menis kaupaks (siis maksa eikä silmät eikä häntä eikä mikään...) niin lihan hinta ehkä nousis ja sitä ei ostettas niin paljon ja jajaj... naiivi logiikkani onneksi pelaa vaikkei aivot pelaiskaa. no, nyt sit syön ton laatikon, eihän sillä mitään väliä ole mutta jatkossa, note to self: ei saa ostaa maksalaatikkoa.

hiihtäjiä ja maasturilla verkkoja nostamaan lähteneitä (?!) kuolee jäihin. vittu menettekö muualle hiihtää vai haluatteko mahdollisesti hukkua? no ilmeisesti jälkimmäistä. miten kukaan muukaan voi tuntea empatiaa? "ikinä ei oo tammikuussa ollu jää tässä juntinjärvellä ohutta...hyvin voi hiihellä" no joo, sinne vaan sit. darwinismia, päästään eroon noin tyhmistä ja riskihakuisista... kun on tota mettää ja laaksoa niin eikö sinne vittu mahdu niiden suksien kanssa? ihan teidän parasta ajattelen, en omaani, minä en hiihdä tai halua muutenkaan kävellä järvien päällä. kaikista vähiten ajaisin siellä. en kans haluais verorahoilla maksaa teidän onkimista sieltä.

jos mä kuolen järveen tai joudun kaatopaikalle niin mut voi jättää sinne, tällä sanalla. olennaisempaa on ehkä se mitä olin kuin se millaisen mätänevän kasan jätän jälkeeni, sen voi unohtaa. hautapaikat on kai lohduttavia monille mutta toivon että läheiseni eivät tarvitsisi sellaista.