periytyvää

keskiviikko raikaa. en päässyt ylös ennen kahta mutta onhan tässä vielä päivää kai jäljellä. postissa pitäs käydä ja ruokakaupassakin. shokki oli vessassa hampaita pestessä. lavuaari oli jotenkin erilainen... pesty! suu oli jo valmiiksi auki koska siellä oli pinkki hammasharja. mies... aika jätkä. missä välissä? aamulla töihin lähtiessään? :)

tein eilen melkee 9h töitä. sellasta käyttöohjetta pakersin esimerkiks aika kauan. photarissa kuvia ja tekstejä.... mutta tänään sain sitten kiitosta :) käyttikset tuntuu kaiken kaikkiaan olevan mun alaa :) tosin se että joku ylistää ei tarkoita että se olis täydellinen, löydän ihan itse korjaamisen varaa ja vaikka mitä. mutta tulos on kyllä tyydyttävä ja täyttää olennaisimmat käyttiksen vaatimukset; helppo, selkeä ja ilo silmälle.

tarviin kofeiinia

soitin äidille. juteltiinkin tovi, vanhoista jutuista poikkeuksellisesti. olin ollut yksin kotona kun se oli sairaalassa ja oli tullut ukkonen ja olin mennyt yöllä tutun taksin kyydissä sit sinne. niillä (reumasairaala, heinola) oli sairaalan vieressä asuntola, jossa asui ainakin ennen myös henkilökuntaa, ja siellä sai omaiset yöpyä. mutta olin kuitenkin mennyt äidin viereen sit yöllä kuulemma. ja mulla oli valkoinen pupu mukana. mulla on se pupu toki vieläkin, se on nyt vaatekaapissa vaatteiden kaa. ja äiti väittää etten ole ala-aste-ikäisenä ollut yksin kotona useampaa päivää. vaikka muistan että olen. kun talo oli tyhjä ja se oli pelottavaa. se oli pelottava kyllä joka tapauksessa, oli siellä ketään tai ei. narisi ja nitis tuulessa ja kaikkea. vihasin sitä. etenkin yöllä kun oli pimeää. nukuin radio päällä johonkin 14v asti. ja yövalon taisin jättää pois kun muutin helsinkiin 16v. että voi asiat muuttua...nyt pimeys ei ole ongelma, mutta enpä asu kyllä siinä talossakaan. ja pystyn yllättäen nukkumaan myös valoisassa, heh.

äidiltä olen perinyt selvästi kiinnostukseen ulkonäköön. yläasteella luokkakaverit ehdottikin että menisin opiskelee kosmetologiksi mutta silloin mulla oli siitä jotenkin erilainen kuva ja idea ei ollut mielestäni hyvä. no muutaman vuoden päästä idea kelpasi. äidillä oli paljon meikkejä ja vaatteita ja koruja... joita minä käytin luvan kanssa tai ilman. äiti sano just että oli vaatekaapin ovi aika usein auki kun olin etsinyt vielä jotain kiinnostavaa... totesin että no on se hyvä että joku niitä vaatteita käytti (se ei enää sit pystynyt kun oli niin sairas). äiti myönteli. mutta tiedän että asunvalintani olivat joskus vähän erikoisia, kun olin joku 14v nin ehkä siitä paidasta näki että se ei oo mun ikäiselle?? ehkä tiesinkin sen mutta se ei haitannut.

en ole nähnyt matkailu-unia enää useampaan yöhön? mutta vajaa viikko sitten unessa joku hiustupesta ennustaja sanoi että persoonani on aivan kuten yks kaupunki suomessa, kaupunki nimeltä Kone. mielestäni se oli rannikkokaupunki kai. ja myöhemmin unessa joku vei minut sinne ja seikkailin siellä yksin. symboliikkaa tai ei mutta hauska ajatus kuitenkin...että millainen se kaupunki oli. H&M siellää ei ollut, eikä muitakaan kauppoja. aika erikoista arkkitehtuuria kylläkin.

keitin niitä ostamiani perunoita tossa yks ilta. mies neuvoi. no selviäisihän siitä varmasti yksinkin mutta oli kiva että joku kädestä pitäen opasti. söin niitä sen illan ja vielä eilen töissäkin, jonkun maustetun leipälevitteen kaa. ties vaikka innostun ja keitän lisää perunoita. isä kysyi eilen että "no mitäs se mies osaa?" mikä jotenkin yllätti minut..."osaa"? no, kerroin ja yksi listaamistani asioista oli ruuanlaitto. isä totesi että no se on varmaan aika tärkeää... tuntien minun taitoni. mutta laitoinhan mä edellisessä suhteessa ruokaa, mikä nyt tuntuu hassulta...mutta kyllä multa pastasalaatti onnistui, se ei vaan ehkä ollut yhtä hienostunutta ja pikanttia kuin mihin mies pystyy.