tuo minulle koirasi trimmattavaksi, värjään myös turkkeja...

käytiin kolmessa kaupassa jotta saatiin kypsiä avokadoja. helvetti että nykymaailmassa voi olla jotain näin vammasta. lähi-siwani myyjähän silloin vastasi kysymykseeni asiasta että raa'at avokadot ovat 'yleisön pyynnöstä', kuten raa'at banaanitkin. tota oli ja on edelleen mun tosi vaikea uskoa, koska raakoja banaaneja (joissa vähän vihreää vielä) sentään voi syödä ja käyttää ruuanlaittoonkin helposti, mutta raakoja ja siksi kivikovia avokadoja on turha kuvitella edes kuorivansa. jos taisteletkin kuoren irti niin matsku on niin kovaa ettei siihen hampaat uppoa. ja yleisö siis vaatii näitä?? avokadoja oli pakko saada koska suosikki nori sushejamme on lohi-avokadot. sitten ostin muikun mätiä ja se vitun purkki maksoi 15e. helvetti, myönnän että toi oli jo aika kallista. ja jälkeenpäin kävi ilmi että lohin mäti olikin sitä parempaa (mielestäni), olin sekoittanut nämä kaksi. no jos tuosta sijoituksesta nyt oppis...

5:s päivä tipatonta tammikuuta ja kahmin kaupan hyllyltä alkoholittomia siidereitä. siiderin maku on oikeesti niin hyvä. kuin limua, mutta vielä parempaa. ärsyttää paljon kun siellä olis kaikkia uusia siiderimakuja tarjolla, mutta kaikissa prosentteja.

olen nihkeillyt miehen telkun katsomisesta, sieltä kun tulee mielestäni suurimmaksi osaksi paskaa, viihdeohjelmia tai jotain muuta...ihan turhaa. nyt olemma kuitenkin löytäneet kompromissin, ja se on YLE teema. se saa olla auki aina jos tuntuu että telkka pitäs olla auki. ja nyt mustakin välillä tuntuu siltä, sieltä tulee melkeen aina jotain kiinnostavaa. Intian historiaa just nyt. sielläkin buddhismi oli joskus vahvoilla, mutta kayosi keski-ajalla.

sain spostia joltain lukijalta jota en tunne. oikein kiva. vaikka sitten just pyysikin että kun sposti on niin hankala niin saisko kommentointi-mahista. ainahan sitä välillä miettii... ystävät ja muut fiksut ihmiset joskus oikeessa elämässä kommentoivat kirjoittamisiani, mikä on mukavaa, olishan se sillee kiva jos niitä ajatuksia vois kätsysti kirjottaa ja minä ne voisin kätsysti lukea... mutta aina sitten tuntuu että huonot puolet ovat ylivoimaisia. ja vastaan tämän blogin perustamisajatusta. joka on se että ihan sama lukeeko kukaan ja ihan sama mitä helvettiä kirjotan tai olen kirjottamatta, että ymmärtääkö kukaan tai onko jutuissa mitään järkeä, vaikka olis vaan luetteloita uusista vaatteista (...), saan avautua miten lystään. ja kukaan ei voi (suoraan) nillittää. tuo email osoitehan tuolla nyt on jos vaivautuu. kukaan ei ole kyllä vielä sen kautta jaksanut nillittää. vai hei, oliko se yks hater tossa joku päivä tätä kautta, email tais olla sama...hmm.

no kuitenkin, ihmisilöä on usein niin huonoja kommentteja, ja ärsyyntymiskynnykseni on matala, niin onko se kiva kun avautuu vapaasti ja sitten seuraavaksi verenpaine nousee kun joku idiootti sanoo jotain, tyhmyyttään tai ymmärtämättömyyttään tai muuten vaan kun jotain halusi sanoa niin jauhoi sitten paskaa. aina tulee ekana esimerkkinä mieleen se jos kirjoittaa vaikak että "taidan mennä Borneoon" niin sit joku 15v jenkkiasiantuntija tietää varoittaa että "siellä on sit vaarallista, ja pukeudu säänmukaisesti!". en tiedä mikä holhoavissa kommenteissa onkin niin saatanan raivostuttavaa. ihan turhahan niistä on mitään hernettä ottaa? se on vaan sellai...mun ongelma. sit toinen on kun ihmiset ei osaa lukea tai ei ymmärrä ja kommentoi sit ihan päin persettä sen takia. eli mä kirjoitan "olisin mennyt uuteen seelantiin mutta sit mulla ei ollukaan enää rahaa" niin joku kirjottaa että "no mutta tule australiaan"....joo, loistava idea, siihenhän mulla ON rahaa? mä en vaan KESTÄ tollasta typeryyttä. tietysti kokemukseni pohjaa siihen vitun devianARTtiin jonka keski-ikä ja keski-kansalaisuus on pahinta mahdollista idiootti-keskittymää, mutta silti, en halua niitä tähän yhtäkään. joskus ei edes ole kyse väärinkäsityksistä, vaan erimielisyydestä. jos vetäsen tähän jonkun mauttoman kapeakatseisen ryssä-kommentin niin joku voisi älähtää.

tämä on tärkeäja itsekäs avautumiskanava, en haluaisi pilata sitä. no mutta jos koittais, kommentointia siis? saahan sen pois. niin, mutta jos tietää että ennenpitkää joku idiootti löytää tiensä siihen laatikkoon niin miksi odottaa sitä päivää? avautuminen on sikäli tärkeetä että aika monella ihmisellä on siihen oikeesti tarve, se vaan käsitellään eri tavalla. joillain muillakin kuin minulla on kovasti sanottavaa (varmaan paljon fiksumpaa, omasta mielestään), ja ne sitten jakaa näkemyksiin sukujuhlissa tai muuten vaan tuttujen kesken. ja kaikki joutuu kuuntelee. se vasta onkin itsekästä. minua ei kenenkään tarvii kuunnella. tai tarvii tietyissä sosiaalisissa tilanteissa, mutta en yleensä pidä hurjia monologeja. monologit oon yleensä huonoja, ja ihmiset jotka niitä pitää ei taida edes tajuta niitä pitävänsä. luulevat että muita kiinnostaa. sanonpa että se on helvetin harva monologi joka kiinnostaa ketään. minä hoidan avautumiseni täällä, niin ei pääse turhautumaan ja poksahda suonia päässä. ei tarvii sit huutaa ja itkee muille tai väkisin jakaa jokaisen tutun kanssa kaikkia ajatuksia tai tekemisiä.

mutta mikä ratkaisuksi fiksujen kommenttien saamiseen? voin olla ilman, helposti - obviously, kirjoitan tätä tosiaan niin helvetin itsekkäistä syistä eikä ole merkitystä lukeeko kukaan tätäkään lausetta (tylsää on se että tietty filtteri on sisällössä kuitenkin pakko olla vaikkei kukaan lukiskaan). mutta onhan se itsekkäälle ihmiselle imartelevaa kun joku haluaisi sanoa jotain, fiksua. tietysti siitä herää toivekin että siitä voisi saada jotain, kommunikoinnista kun saa jos sillä on joku taso.

viime yönäkin olin kahdessa unessa ulkomailla. ensin jossain intia-tyyppisessä paikassa jossa mun piti tehdä työharjottelua tms. koiratrimmaamossa (?!) (en mene detaileihin siitä työstä, tein kyllä sitä) ja sitten joku nainen siinä oli kuolemassa, oliko sitä ammuttu vai mitä en muista, mutta sillä oli laskettu aika 2 päivän päästä ja keksin että sen lapsi vois selvii, ja yhden paikallisen tutun kanssa siitä etsittiin sitte hyvä äiti, joku mukava nainen joka oli töissä bordellissa. en tosin tiedä oliko se siellä huoraamassa vai mitä. kuolevalle äidille sopi että lapsi saa elämän. en kyllä itse ollut vauvaa ulos leikkaamassa mikä on outoa, mutta toimitin sen oikeaan osoitteeseen. toisessa unessa olin jossain kanaria-tyyppisessä paikassa taas vaihteeksi. huoh.