koodia ja käännöstä syntyy - mutta synnytystuskat on kohtuulliset

hyvä stressi alkaa kehittyä reissun lähestyessä. lähinnä pitäs työjutut saada silleen hyvin kasaan että voi lentokoneessa tehdä hommia ja sit kun maanantaina alottaa tyhjällä päällä niin pääsis hyvin jatkamaan... metrolla ja taksilla meinaan löytää itteni toimistolle. oikeestaan olen siitä aika innoissaan, mitä olen ollut tekemisissä ja kuullut niin ovat tosi mukavia meidän kollegat siel.

takatassut parani jokseenkin sit lopulta. mutta pari viikkoa siihen meni. käsittämätöntä. edelleen toi oikea pikkuvarmas semi-tunnoton...mutta se ei hidasta menoa sentään.

arkkitehti onnistuu edelleen aika hyvin puukottaa sydänlihasta, ihan tahatomastikin. no, minä olen vähän herkkis tunnetusti. sit vaan jos järkkyy olotila niin vaikea keskittyä muuhun. otin tossa reippaat päikkärit, pistin sille viestiä että 'yritäs nyt vähän' (vaikka oikeesti mieli teki myös haistattaa) ja nyt sujuu taas työntekokin. mutta sivut alkaa -helvetin hitaasti - nousee pystyy. jo 3 melkee valmista ja enää...hmm...60 sivuu jälel? lol. RSS feedit ja muut kyllä menee edelleen yli...en halua edes katsoa niihin päin. kun nyt sais ton rakenteen ja muun jotenkin. ja jonkun järkevän työjärjestyksen, eli helvetin tehokkaan ja nopean. alan sanasto on übernihkeetä, hiki nousee pintaan sen kanssa. ja anglismeilta ei voi välttyä, tai tuntuu siltä.

tää suomalainen blogi Bosporin rannalla on kiva lukea, elämästä Istanbulissa.