taas muisteloissa
tosi positiiviset blogit saa mun naaman yleensä vääntymään. päättelen siitä etten ole itse positiivinen. tai mussa on muuten vaan vikaa.
mietin että CSI Miamin hahmo Speedle vaikuttaa jotenkin aina semi-masentuneelta, ja olisiko siitä tulossa joku juonikuvio vai onko se vaan mun kuvielmaa vai merkityksetön tv-hahmon piirre.
tykkään kankaista ja napeista ja jutuista mutta joku itse väkertäminen, ei hyvää päivää, ihan kauhea ajatus edelleen, en vaan muutu miksikään. helsingissä oli se hyvä sillon kun Tiittakin asu vielä lähellä, se toteutti mun fantasioita kohtuuhintaan. täällä olis kyllä tosi halpaa ompeluvoimaa, enemmän pidettelee laiskuus ja kielimuuri melkeen. eikä ehkä jälkimmäinenkään niin paljon, onhan se nähty että saan viestin perille jos vaan motivaatiota on. no, ehkä vielä...
Newsroom on kiva uus sarja.
kävin läpi vanhaa musatiedostokansiotani, sitähän ei paljon tule räplättyä kun on Spotify mutta ei ole vielä keksitty (kai?) systeemiä jolla omaa musa-kansioo voi 'synkkaa' Spotifyn kaa niin että Spoty kaivas omista valikoimistaa kaikki matchaavat, sikäli kun löytää. nyt on käynyt niin että spotfyssä on lähinnä uusia juttuja ja vanhat helmet pääsee unohtumaan. Kuten Anthraxin Startin' Up A Posse jota mun pari vuotta vanha 'pahis'-serkkuni kuuntelin kun olin esiteini. ei musta niiden fania tullut mutta no, oli sekin jonkunlainen pieni palanen mun nuoruutta. Guns n' Roses oli paljon isompi. Hanna töistä on perjantaina menos kattoo 'niitä' keikalle, siis Axl'hän siellä vaan on, joten mä passaan... mutta Hanna olikin nähny koko bändin joskus 92 livenä. oliko ne suomessakin? vai vaan ruotsissa? hmm, jos mä oon ollu '92 12 vee niin Hanna on varmaan ollu 10? kuulinkohan vuoden väärin. mä menin katto NKOTB:tä -91. haa, tossa on jo kolme eri versiota vuosiluvun kirjoitustavasta. outoa kun jos töissä pitää kirjoittaa jotain 'oikeaa'. esim verkkosivuille niin sit pitää jostain muistin sopukoista, tai internetistä, kaivaa et mikä on oikein milloinkin. toi Axl'hän saattaa oikeesti olla oikein, perehdyin heittomerkin käyttöön erikoisissa nimissä joskus alkuvuonna kun selvitin että tekikö meidän yks freelanceri kirjoitusvirheitä vai ei.
mutta musiikkimuistoja. 60luvun musasta digaan vaan lähinnä yksittäisistä hiteistä, niinkuin kai aika moni muukin mun ikäinen. mitä nyt radiosta tarttunut ikivihreitä. Brown Eyed Girl. tThese Boots Are Made For Walking. Runaway. se oli jonkun tv-sarjan tunnarissakin sillon kun olin lapsi. google sanoo että Crime Story oli kyseinen sarja. ei kyllä vaikuttanut yhtään tutulta?? Stand By Me oli yks mun suosikkeja, ja on varmaan edelleen. ostin sillon divarista Twisted Sisterin kasetin ja siinä oli kiva piisi; Leader of the Pack. tutustuin alkuperäisiin myöhemmin. mut onko huono etten muista kyseiseltä kasetilta mitään muita piisejä?
mut hei teiniksinä mun eka poikkis joka muuten digas vaan tosi synkästä goottikamasta ni tutustutti mut Adiemukseen. mut se oli vaan sillon tosi in, eihän sille voi mitään. ehkä about samoihin aikoihin yks mun hyvä kaveri oli kova Bon Jovi fani. itse en ihan syttynyt mutta tulihan ne piisit tutuksi. B:n kohdalta löytyy myös todelliset suosikkini Boy Georgen Crying Game ja Hurriganesin Bourbon Street. Ja Brainstorm, Briskeby (?), Brian Eno ja tietty Britney Spearsin Oops...I Did It Again :) sehän oli huippukamaa! muistaakseni ruotsalainen biisintekijä taustalla. ainii ja Buzzcocks on B:ssä kans. ensimmäisiä punkäpiisejä varmaan mitä ikinä kuulin, kiitos Sipen. samaisella kasetilla jonka se mulle nauhoitti oli myös CCR:n Have You Ever Seen The Rain?
Cardigansin Communication on kyllä hyvää kauraa. C.ssä on myös Combichristin koko levy jonka sain lahjaks joltain... joku mun fani muistaakseni joka kävi suomessa ja otin siitä kuvia. ehkä. noloa etten muista enää. mutta sama tyyppi siis antoi mulle monta levyä. vai olikohan se Mark B. Combichristin Sex, Drogen und Industri on kyllä... saksalaista taattua... Cyndi Lauperin Time After Time on nyt pakko lisää Spotyn mobile list:alle, jota kuuntelen kun olen tuolla liikenteessä. C on myös yhtäkuin Cocteau Twins, Cat Stevens ja The Cars. ja Carly Simon (Bond-tunnari!!). Chicagon Hard To Say I'm Sorry tuli usein radiosta yöllä sillon kun olin pieni/teinix. mullahan oli se radio auki läpi yön kun en voinut nukkua ilman. että kaikkea tuli kuultua. joskus mulla oli joku kanavakin jossa oli joku keskusteluohjelma tai mihin ihmiset soitti yöllä. tosi oudolta kuulostaa nyt. oho Clash meinas unohtua.
20-lukuni yksi muistettavia artisteja oli Antony and the Johnsons. edelleen melkeen tulee kananliha kuunnellessa. se keikka Lontoossa, olin viikonlopun Mariannen luona sillon, se oli ihan mahtava. minähän olen keikkojen dissailija, vai pitäskö vaan sanoa että valitsen ne tarkkaan? Leonard Cohen oli kans ihan todella mieleenpainuva.
mut oikeesti mun yks kaikkien aikojen lempipiisejä on Roxy Musicin More Than This. Se on vaan ihan paras.
olen nyt syönyt ehkä ihan hitusen terveellisemmin kuin yleensä. ikä alkaa painaa ja sitä silleen tulee helvetin järkeväks ja sillee...
mietin että CSI Miamin hahmo Speedle vaikuttaa jotenkin aina semi-masentuneelta, ja olisiko siitä tulossa joku juonikuvio vai onko se vaan mun kuvielmaa vai merkityksetön tv-hahmon piirre.
tykkään kankaista ja napeista ja jutuista mutta joku itse väkertäminen, ei hyvää päivää, ihan kauhea ajatus edelleen, en vaan muutu miksikään. helsingissä oli se hyvä sillon kun Tiittakin asu vielä lähellä, se toteutti mun fantasioita kohtuuhintaan. täällä olis kyllä tosi halpaa ompeluvoimaa, enemmän pidettelee laiskuus ja kielimuuri melkeen. eikä ehkä jälkimmäinenkään niin paljon, onhan se nähty että saan viestin perille jos vaan motivaatiota on. no, ehkä vielä...
Newsroom on kiva uus sarja.
kävin läpi vanhaa musatiedostokansiotani, sitähän ei paljon tule räplättyä kun on Spotify mutta ei ole vielä keksitty (kai?) systeemiä jolla omaa musa-kansioo voi 'synkkaa' Spotifyn kaa niin että Spoty kaivas omista valikoimistaa kaikki matchaavat, sikäli kun löytää. nyt on käynyt niin että spotfyssä on lähinnä uusia juttuja ja vanhat helmet pääsee unohtumaan. Kuten Anthraxin Startin' Up A Posse jota mun pari vuotta vanha 'pahis'-serkkuni kuuntelin kun olin esiteini. ei musta niiden fania tullut mutta no, oli sekin jonkunlainen pieni palanen mun nuoruutta. Guns n' Roses oli paljon isompi. Hanna töistä on perjantaina menos kattoo 'niitä' keikalle, siis Axl'hän siellä vaan on, joten mä passaan... mutta Hanna olikin nähny koko bändin joskus 92 livenä. oliko ne suomessakin? vai vaan ruotsissa? hmm, jos mä oon ollu '92 12 vee niin Hanna on varmaan ollu 10? kuulinkohan vuoden väärin. mä menin katto NKOTB:tä -91. haa, tossa on jo kolme eri versiota vuosiluvun kirjoitustavasta. outoa kun jos töissä pitää kirjoittaa jotain 'oikeaa'. esim verkkosivuille niin sit pitää jostain muistin sopukoista, tai internetistä, kaivaa et mikä on oikein milloinkin. toi Axl'hän saattaa oikeesti olla oikein, perehdyin heittomerkin käyttöön erikoisissa nimissä joskus alkuvuonna kun selvitin että tekikö meidän yks freelanceri kirjoitusvirheitä vai ei.
mutta musiikkimuistoja. 60luvun musasta digaan vaan lähinnä yksittäisistä hiteistä, niinkuin kai aika moni muukin mun ikäinen. mitä nyt radiosta tarttunut ikivihreitä. Brown Eyed Girl. tThese Boots Are Made For Walking. Runaway. se oli jonkun tv-sarjan tunnarissakin sillon kun olin lapsi. google sanoo että Crime Story oli kyseinen sarja. ei kyllä vaikuttanut yhtään tutulta?? Stand By Me oli yks mun suosikkeja, ja on varmaan edelleen. ostin sillon divarista Twisted Sisterin kasetin ja siinä oli kiva piisi; Leader of the Pack. tutustuin alkuperäisiin myöhemmin. mut onko huono etten muista kyseiseltä kasetilta mitään muita piisejä?
mut hei teiniksinä mun eka poikkis joka muuten digas vaan tosi synkästä goottikamasta ni tutustutti mut Adiemukseen. mut se oli vaan sillon tosi in, eihän sille voi mitään. ehkä about samoihin aikoihin yks mun hyvä kaveri oli kova Bon Jovi fani. itse en ihan syttynyt mutta tulihan ne piisit tutuksi. B:n kohdalta löytyy myös todelliset suosikkini Boy Georgen Crying Game ja Hurriganesin Bourbon Street. Ja Brainstorm, Briskeby (?), Brian Eno ja tietty Britney Spearsin Oops...I Did It Again :) sehän oli huippukamaa! muistaakseni ruotsalainen biisintekijä taustalla. ainii ja Buzzcocks on B:ssä kans. ensimmäisiä punkäpiisejä varmaan mitä ikinä kuulin, kiitos Sipen. samaisella kasetilla jonka se mulle nauhoitti oli myös CCR:n Have You Ever Seen The Rain?
Cardigansin Communication on kyllä hyvää kauraa. C.ssä on myös Combichristin koko levy jonka sain lahjaks joltain... joku mun fani muistaakseni joka kävi suomessa ja otin siitä kuvia. ehkä. noloa etten muista enää. mutta sama tyyppi siis antoi mulle monta levyä. vai olikohan se Mark B. Combichristin Sex, Drogen und Industri on kyllä... saksalaista taattua... Cyndi Lauperin Time After Time on nyt pakko lisää Spotyn mobile list:alle, jota kuuntelen kun olen tuolla liikenteessä. C on myös yhtäkuin Cocteau Twins, Cat Stevens ja The Cars. ja Carly Simon (Bond-tunnari!!). Chicagon Hard To Say I'm Sorry tuli usein radiosta yöllä sillon kun olin pieni/teinix. mullahan oli se radio auki läpi yön kun en voinut nukkua ilman. että kaikkea tuli kuultua. joskus mulla oli joku kanavakin jossa oli joku keskusteluohjelma tai mihin ihmiset soitti yöllä. tosi oudolta kuulostaa nyt. oho Clash meinas unohtua.
20-lukuni yksi muistettavia artisteja oli Antony and the Johnsons. edelleen melkeen tulee kananliha kuunnellessa. se keikka Lontoossa, olin viikonlopun Mariannen luona sillon, se oli ihan mahtava. minähän olen keikkojen dissailija, vai pitäskö vaan sanoa että valitsen ne tarkkaan? Leonard Cohen oli kans ihan todella mieleenpainuva.
mut oikeesti mun yks kaikkien aikojen lempipiisejä on Roxy Musicin More Than This. Se on vaan ihan paras.
olen nyt syönyt ehkä ihan hitusen terveellisemmin kuin yleensä. ikä alkaa painaa ja sitä silleen tulee helvetin järkeväks ja sillee...
Posts
No comments:
Post a Comment