turkkiin ja turkista, taas

taas tuli herättyä vähän myöhään, mutta ihan siksi kun en saanut yöllä unta. sen jälkeen kun olin herännyt siihen että piti mennä vessaan. se on kyllä vihoviimeinen...  päätin taas kerran että ei enää ikinä mitään nesteitä ennen nukkumaanmenoa, aivan sama kuinka epäterveellistä "kuivuminen" on, tuskin siihen kovin usein kukaan afrikan ulkopuolella on kuollut. syövänkin saan jostain ihan muusta. jotain henkisiä seurauksia sen sijaan seuraa siitä jos herään yöllä vessaan enkä voi enää nukahtaa uudestaan, ja olen sitten kärttyinen ja väsynyt seuraavana päivänä.

mutta nyt pitää tehdä ohjelma lauantaille. päivä jaetaan pre-class ja post-class osioihin. ennen töitä, eli englanninopetusta:
-syön lounaan (tulee kotiinkuljetuksella)
-meikkaan
-katson loppuun turkkilaisen romanttisen draaman, Ask Tesadüfleri Sever, jos pystyn
-opiskelen turkkia 30min
-imuroin keittiön
-kirjotan tän blogin
-valmistelen ja suunnittelen tunnit

tuntien jälkeen:
-käyn ruokakaupassa kotimatkalla
-kokkaan jotain (puuh...)
-katon Don Jon leffan ja Criminal Mindsin uusimman jakson

-----

monet turkkimiesten kanssa olevat suomalaiset naiset on vannoneet turkkilasten leffojen nimeen. siis että ihan oikeasti tykkäävät. mä en oo varmaan kattonut samoja leffoja...  tiedän kyllä että oikeasti on kyse vain sitä etten sulata niitä kulttuurieroja mitä muut ehkä sulattaa. oon vähän tosikko, sehän tiedetään. mun mielestä monissa näiden leffoissa on sellanen b-pätkien ylinäyttelemisen maku, vaikka draama toki kuuluukin paikalliseen olemiseen. yritin katsoa turkkihömppäkomediaa (Romantik Komedi 2 - Bekarliga Veda; youtube trailer) mutta oli tosi tuskallista. päähenkilö eli sairaalloisen mustasukkainen ja epätoivoisesti naimisiiin haluava nainen oli vain hieman liioiteltu version turkkilaisesta todellisuudesta, mutta kun se ei naurata mua yhtään. oikeestihan kyllä aloinkin katsomaan näitä elokuvia kielen takia, jos haluan hyvää elokuvaviihdettä niin tiedän kyllä mistä sitä löydän. että mitä valitan.

----

blogi ei sit valmistunut eilen kuiteskaan. tai en vaan painanut publish nappia, ei tää mitään lopetuskappaletta vaadi. tänään tapasin Emreä jonka kanssa joskus on tehty turkish-english vaihtoa, se kaipaa vaan keskusteluharjoitusta ja on kuitenkin ammatiltaan turkinopettaja joten itse saan hyvinkin hyötyä näistä "tunneista". oon pitäny breikkiä näistä kun tuntuu että englantia opettaessa ei oikeasti päähän mahdu enää turkkia. älytön läppä mutta ihan oikeesti tuntuu siltä. siihen on varmasti joku ihan tieteellinen selitys, yhden kielen liian aktiivinen prosessointi (ja mulla se on aktiivista koska joudun vähän väliä miettimään että onks tää nyt näin ja kyseenalaistan itseäni) ehkä johtaa siihen että kielen oppimiseen vaadittavat aivolohkot ei jaksa vaan skulaa enempää...  who knows. mut nyt kun yksityistuntirintamalla on hiljaisempaa niin päätin et omistan yhden kuukauden turkin opiskelulle. sellainen spurtti... hyvin lähtenyt käyntiin, mielestäni. nyt välillä tuntuu että kohta tää turkki-aika on ohi (saattaa olla väliaikaista turhautumista) niin se ei oikeestaan vaikuta siihen että tuntuu että vielä enemmän kieltä pitäis oppia. mutta mulle kieltenopiskelu ei oikeen oo muutenkaan aina ollu tarve- ja järkilähtöistä. vai millainen ihminen oikeesti menee aikuisopistoon opiskelee latinaa??....  kaiken siellä oppimani unohdinkin kyllä samoin tein. mutta tuntuu että mulla on ehkä mielessä sellainen taso-tavoite, johon ei vaikuta se kauanko aion vielä maassa oleilla. vaikka jos oleiluun meniskin vuosikymmen niin sit kyllä uusiakin tavoitteita syntyis.