ei täs mitää

vaihdoin yhden vanhan kouluaikaisen kaverin kanssa pari sanaa facessa, me vaihdetaan kuulumiset ehkä pari kertaa vuoteen. hetken mielijohteesta, kun lomailusta puhuttiin, niin sanoin että voisi tulla käymään täälläkin joskus. hän tuntui innostuvan tästä ihan oikeasti. siis silleen että mahdollisesti toteuttaa tämän. saa nähdä tietysti mutta hassua, ikinä ei tiedä. toki se, pääseekö kaverit käymään riippuu monista seikoista eikä pelkästään motivaatiosta, esim. työtilanne ja muut sovitut lomat tai menot, ja tietty se iänikuinen rahatilanne. ja motivaatioon vaikuttaa varmaan että kiinnostaako Istanbul muuten kaupunkina jne. mulla joku tuttu oli käynyt täällä lapsena ja se reissu oli ollut jotenkin ikävä - en tiedä oliko se oikeasti pääasiallinen syy miksi ei tule, tuskin, mutta jokatapauksessa se oli hänelle turn off.

täällä alkoi päivällä yhtäkkiä sataa kaatamalla, ja silleen sivusuunnassa että tuli suoraan ikkunaan. keksin mielestäni loistoidean eli hain ikkunanpesusuihkeen ja suihkutin pikaiseen ikkunoihin ja sitten ikkunat kiinni (muuten ovat monet sepposen selällään koko kesän). ja tietysti sade sitten samoin tein lakkasikin... se on tällä alueella se tyypillisin sade kesällä, yhtäkkiä tulee vettä kuin saavista 15min tai ehkä tunti, sitten se on ohi. ikkunat kyllä kuivui nopeasti tietysti myös, mutta ei ne musta yhtään puhtaammat ole. live and learn.

historiankirjoihin eli blogiin merkitsen nyt että tänään tein hyvin ison "ostoksen" - mutta ihan mälsää kun en kuitenkaan kirjoita julkisesti että mistä kyse. vois pitää samoin tein privaa päiväkirjaa kun ei mitään kerran voi oikeesti kertoa??? ei kavereiden riitaisista avioeroista eikä omista satunnaisista parisuhdehuolista saati mistään muusta herkullisesta. ainaista "ostin ikeasta X" ja "turkin pääm...presidentti on tyhmä" jne. jaa joo...

parisuhteista sen verran että olen miettinyt ehkä tavallista enemmän viime aikoina että millä mittareilla niitä oikeen "mitataan" ja mikä on hyvä suhde ja millaista oikea kumppanuus on. yks ystävä kysyi et kun meillä tulee pian 4,5v mittariin ni et miltä se tuntuu, onks aika "kulunut siivillä". en tiedä kuuluisko sen kulua siivillä? sanoin et no ehkä tää tuntuu 3 vuodelta, mutta jos tuntuukin 4,5 vuodelta niin ei se kai ole huono. se vaatii ainakin mulla aikaa et oikeasti alkaa luottaa...liekö jonkun ainoon 16-vuotiaana kotoa muuttanen lapsen syndroomaa? miksi se onkin niin vaikeaa, se luottaminen siis?? mut et ei tähän pisteeseen pääse vuodessa tai parissakaan, mä luulen. suhteen pitää marinoitua. sit pitää olla niitä vastoinkäymisiä jotka vahvistaa, tai muita kommervenkkejä, niinku lääkärin taannoinen ensi-apu visiitti ei-omassa sairaalassa.

lääkäri muuten sanoi etten ole enää niin mahdotonta matkaseuraa kuin aluksi, siis en ole enää niin s*tanan takakireä :) mutta bulgarian reissu on nyt aika tarkkaan plänätty! osan reissusta meinaan tehdä töitä etänä, nyt kun suomalaisen työnantajan osa-aika hommat taas jatkuu aktiivisemmin. lomat lomailtu jne. jos hotlan pihassa on uima-altaan vieressä joku kiva pihakeinu niin eiköhän ne hommat siitäkin hoidu, ei tarvi edes huoneessa istua. vai vaikuttaakohan lomamaisemat siihen kuinka velho olen bugien kaivamisessa?