juustoja

syksy on tullut ja olen kaivanut sukkikset laatikosta, ja ostanut toki parit uudet.

viikonlopun sosialisointi huipentui lauantaihin kun tapasin Billuria sen kotona ilta naposteltavien ja viinin merkeissä, ja Carilyn myös messissä. turkkilainen Billur on asunut espanjassa, joten keskustelu expat-elämän ongelmista ja voitoista olivat keskiössä. 

perjantaina ulkona parin tutuntutuntutun-couchsurfingkaverin kanssa jotka oli todellisia tanskalaisia olutfanaatikkoja. selvitin ne muutamat paikat kaupungissa jotka teoriassa voisivat tarjota heille jotain ja siis poikia näihin paikallisiin pubeihin joissa ei sitten ollut puoliakaan listassa luvatuista pienpanimoiden erikoisuuksista...eli ihan normi turkki, sekoittavat rose- ja punaviinin keskenään (joten pojat nopeasti kyllä heräsivät tilanteeseen että we're not in Kansas anymore...). sorry!

se missä täällä on kompensoitu heikkoa olutvalikoimaan ni sadat erilaiset oliivit ja juustot. osa expateista ihastuu tai mieltyy paikalliseen tarjontaan mutta mä a) en välitä oliiveista, ja b) oon edelleen että missä prkl on se edam... paikalliset "juustot" ei vaan yhtään lämmitä, ihan sama minkä pikkukylän erikoisuus ne on. mutta Billurilla oli tarjota savustettua goudaa, nam nam. ja viime viikolla mä ostin brietä kotiin ja maisteltiin sitä keksien ja rose-viinin kera kun lääkärillä oli vapaa ilta.

ja me todettiin että siivousapua tarttis taas. mun siivoukset ei ehkä ihan riitä... en tiedä liittyykö se siihen että neliöitä on se 120 vai siihen etten oo niin kovin innostunut hommasta...  mutta joka tapauksessa nyt tuntuu että nyt olis taas myös varaa maksaa ulkopuolisesta avusta. kaikkihan on suhteellista ja moni turkkilainen tinkisi jostain muusta kuin siivoojasta mutta meille se on about viimeisenä listalla. ehkä joku kerta kuukaudessa diili olisi ihan kohtuullinen mutta se voi olla vaikea löytää koska suurin osa siivoojista etsii vähintään kerta viikossa keikkaa. etsitään sopivaa...

aktivoiduin myös vihdoin aussikämpän etsinnässä, voi osittain olla liian aikaista mutta parempi ainakin tsekkaa markkinoita. tsekkaan jopa homeswap mahikset vaikka ne näyttää tosi surkeilta. home swap meininki näyttäis olevan se että Melbournessa on aika paljon sub urban -perheitä, tai sitten jotain 4-kerroksisisssa design-kämpässä asuvia pariskuntia, ja epäilen että kumpiakaan ei ehkä kiinnosta meidän suhteessa aika vaatimaton kämppä talvisessa Istanbulissa. mutta mitään ei saa jos ei kysy. kirjanmerkkeihin lisäsin jo paikalliset craigslistit (gumtree) jne. ja liityin facebook ryhmiin jossa asuntoja etsitään ja tarjotaan. kyl sielt jotain löytyy. kysymys on vaan et paljon tää sit kustantaa, ill do my best. toisaalla alan myös laskee että millä hintaa ja kelle me voitais vuokraa eteenpäin tää meidän oma kotipesä siks aikaa...  ja lääkärin pitäs alottaa viisumianomuksen papereiden keruu. itse anomus (ei mikään ihan yksinkertainen) on jo netissä valmiiksi täytetty.

toi Sunny Car Centerin juttu on kyl mahtava läppä, juin hesarin selvityksen, 2 nigerialaishuijausta?