reippaasti vaan

tänään toinen tatuointisessio, tarkoitus päivittää vanhoja. viime viikolla vähän epätoivoisesti googlettelin ideoita kivunlievitykseen, mutta edes opiaatteja sisältävät särkylääkket ei tuohon tepsi, mikä on kyllä ihan loogista, mutta masentavaa. ja sitten onneksi kysyinkin tatuoijalta, eikä hän edes hyväksy paikallisia puudutteita, joita olin jo valmis kinuamaan lääkäriltä. suuri osa "alan harrastajista" on kovasti kaikkea kivunlievitystä vastaan ja sitä mieltä että kipu on osa kokemusta ja tatuointi pitää ansaita..."rite of passage" yadi yadi yaa...   yksi niistä aivan käsittämättömistä jutuista. vähän kuin joku jota on lapsuus hakattu ja nöyryytetty, joka sitten itsekin uskoo että "nuorena se on vitsa väännettävä" ja pistää kokemuksen kiertoon... no, ehkä huono vertaus. mutta en tiedä miksi mun pitäis jotenkin kärsimällä ansaita kuvioita ihooni. tatuoinnit ei ole enää mikään hells angels klubin liittymisriitti tai merkki siitä että on vankilassa kova jätkä. mullakin muutama tatuointi jo on, enkö mä ole jo näyttäny ihan riittävästi jos jotain näytettävää oli? paljonko mä saan pisteitä siitä että kärsin niiden vuoksi? mulle itselle se ei tuo yhtään lisäarvoa. mitä sitten jos se oliskin helppoa kuin pullansyönti, ja sitten niitä otettais heppoisimmin perustein kenties? en näe mitään glorifioitavaa siinä että hyperventiloin tuskanhiessä jossain tuolissa tuntikaupalla ja stressaan jo etukäteen että pysyykö verensokerit kuosissa? mulla ei ole verensokerin kanssa ongelmia mutta tuollainen 6 tunnin kidutussessio pistää terveenkin ihmisen koetukselle. (enkä mäkään jaksais pienestä raaputuksesta napista, mutta kun ohueen ihoon hinkataan tuntikaupalla värejä niin jumalauta...)

eilen hostasimme brunssin muutaman ystävän kesken, 5 meitä taisi olla lääkäri mukaanlukien. eli suomalainen, turkkilainen, kreikkalainen, italialainen ja jenkki. kreikkalaisen kanssa lainaehdoista tietysti neuvoteltiin mutta en voi sanoa että sopuun olisi päästy :D meni keskustelu porukassa aika kuumaksi ja pulssit kiihtyi...  mutta meillä oli hyvä iltapäivä, pöydässä oli portugalilaista prosciuttoa ja viiniä, jotain ulkkisjuustoja ja paistettiinpa oikeaa pekoniakin. tällaiset viikonloppupäivät on ideaalin rentoja, vaikka pöydän kattaminen ulkkisherkuilla ei ole todellakaan halpaa. en viitsi arvailla paljonko rahaa paloi, joku 180tl/60 euroa? pelkästään aurinkokuivatut tomaatit on täällä jotain helvetin import-gourmeeta, mutta ne nyt oli mun salaattireseptissä enkä halunnut tinkiä siitä (koska en tiedä mitä tilalle olisi pitänyt laittaa). pekoni onkin omassa hintaluokassaan sitten, sitä käytiin aika kaukaa etsimässä. mutta mä keskityn nyt liian negatiivisesti tuohon "tuhlaamiseen", selkeästi meillä oli siihen varaa ja päivä oli sen arvoinen joten ehkä se siitä??