kahden maan naisia

Blogi Ulkosuomalaisen äidin merkintöjä kirjoitti naistenpäivänä hyvän vertailun suomalaisten ja turkkilaisten naisten eroista. toki kaikki ei päde kaikkiin, mutta ihan hyvin voi nuo stereotypiaerot listata :) itse voisin lisää noihin vielä että luokkayhteiskunta näkyy hyvin muutenkin siinä, miten naiset ostaa vaatteita tai palveluita ja esittää itsensä. jos vaan varaa on, ja vaikkei olisikaan, niin kampaamossa laitatetaan ja föönautetaan hiuksia tämän tästä - suomalaiselle föönauksesta maksaminen tuntuu helposti vieraalta kun tuntuu että sen osaa itsekin, eihän se yhtä muhkea ole se tukka sitten mutta.... itse en harrasta fööniä ollenkaan mutta mitä olen seurannut. ja turkkilaisella pitää tärkeisiin tilaisuuksiin mennessä olla kaikki korulaatikosta löytyvä kulta ranteissa jotta näkyy että varoja on, suomalainen laittaa sen äidiltä saadun helmiriipuksen ja Iittala-korvikset - vähempi parempi. turkkinaiselle "liikaa meikkiä" on tuntematon käsite, eli sitä levitetään aika reippaasti värejä säästelemättä (and nothing wrong with that!). silmääni onkin pistänyt ns. reverse-panda eye, eli että joo rajauksia ja muuta tummaa on kovalla kädellä, mutta sitten silmien alla on niin paljon jotain "valoa heijastavaa" sekä liian vaaleaa peitevoidetta, että siinä on valkoiset puolirinkulat. anyway, siinä suomalainen (jopa minä), on usein aika vaatimattoman näköinen paikallisen vierellä. tästä yleistyksestä pitää sanoa että riippuu toki niin paljon missä piireissä liikkuu myös, omassa turkki-tuttavapiirissä on 'euroopalaishenkisiä' opiskelijoita, hippejä, rekkiksiä tai muuten vaan naisia jotka ei haluakaan sopeutua perinteisen turkkilaisen naisen rooliin ja jättää meikin vähemmälle tai kokonaan pois. tosin sama, yleinen, naistyyppi joka meikkaa reippaammin niin relaa tuon asian suhteen kunhan on päässyt naimisiin, tai 5-10 vuotta sen jälkeen eli joskus neljäkymppisenä, kun on 2-3 lasta ja rooli äidillisempi. tuo on toki varmaan universaalia mutta tuntuu korostuvan täällä.

kuten tuossa blogissakin mainittiin, suominainen on usein säästeliäs, kun turkitar vinguttaa korttia. turkkilaiset sukupuolesta riippumatta ei muutenkaan IKINÄ sano "katotaanko joku ei-niin-kallis rafla...", tai "yövytään varmaan bed & breakfastissa reissussa, budjettimatka kun on". suomalaiselle ei ole mikään häpeä tai outous sanoa et joo yritetään säästää, tai että ostin edullisemman järkisyistä tai et niin miksei ostettu sitä isompaa autoa? no kun se oli niin kallis! toki mä oon ehkä joskus ekstrapihi mutta lääkäri on monta kertaa huomauttanut myöhemmin et huomasitko kuinka ne katto oudosti kun tilitit meidän säästämisestä, et rajota vähän...:D lääkärikään ei ole tyypillisen turkkilainen status-leveilijä vaan enempi suomalaisen vaatimaton, mutta turkissa ei ikinä pitäs antaa ymmärtää etteikö olis rahaa johonki. mulle aivan sama, mutta yritän ottaa opikseni, ehkä se on yhtä lailla mautonta kuin jos joku suomessa sanoisi et "piti ostaa se parempi malli kun kerran käteista piisaa!" tai "miellään talon kalleinta viiniä, kiitos"? yritän ajatella sillee.

turkkinainen joutuu tietty kans miettii siveyttään, riippuen paljolti siitä missä asuu, ketä on naapurit ja millainen perhe. ylipäätään perheen mielipide vaikuttaa paljon siihen, mitä voi tehdä. nämä liberaalit, itsenäiset kaksfemmat jotka asuu yksin ja seukkaa kenen kanssa lystää on harvassa. tai ehkä voivat tehdä sitä salassa, jos perhe asuu kaukana, näitäkin tiedän. sitten suominainen tulee ja tekee mitä lystää ja vähintäänkin naapurit ajattelee että olet 'yleinen nainen'. ja facebook-viestien perusteella suuri osa turkkilaisista miehistä olettaa myös. mutta tätähän Melisankin dokumentti (Isän tyttö) vähän käsitteli. keskivertoturkkinainen (pitää muistaa että se keskiverto asuu jossain pikkukaupungissa keskellä maata) yrittää pysyä neitsyenä avioliittoon asti, ja moni joka jotain ehtii ennen avioliittoa säätää, pitää sen salaisuutena tai vähättelee historiaansa mahdollisille kosijalle. suomessakin varmaan ollut normi ei-niin-kauan-sitten. ja tuskin nytkään kukaan mainostaa ensitreffeillä edellisten kumppaneiden määrää, mutta ei se ainakaan yleensä mikään häpeä ole että niitä on ollut tai ettei ole tullut laskettua... 

näihin naistenpäivän ajatuksiin, vähän myöhässä...:)