podcast lauantai

unohdan sanoja siellä täällä. yleensä ne tulee mieleen muutaman sekunnin kaivelulla, mutta nyt olen useamman minuutin pohtinut jotain, minkä nimesin päässäni ”veroraportiksi” paremman puutteessa. tein itselleni muistilistaa  huomiselle ja toinen vaihtoehto olisi ollut käyttää englannin kielistä sanaa tax return. joka vieläkin kuulostaa tyhmältä, mutta ainakin muistan sen. ja muistan verokortin kumminkin, mutta en sitä mikä mun nyt keväällä pitäis tehdä. mietin et olenko mä nyt se ärsyttävä ulkosuomalainen kun puhun finglish-iä ja käytän sanoja vähän sinne päin. mutta asia ei kovasti vaivaa, oletan vakaasti ystävien ymmärtävän. muistan joskus teininä huomanneeni ettei isä muista enää kaikkia suomenkielen sanoja tai vähän joutuu tapailemaan niitä erikoisempia. ni ehkei se nyt ole niin kummallista että olen itsekin tähän päätynyt. tuntuu kyllä ettei kyse olisi vaan ulkomailla asumisesta vaan että sanoja puuttuu aina vähän sieltä ja täältä kielestä riippumatta. ehkä se on perimenopause, en edes tienny aiemmin mut sen yhtenä oireena voi olla just muistiongelmat. miksen mä tienny?

siitä on jo aikaa kun törmäsin videoon jossa oli Sarasvuon Cassandran huuto-sarjassa Anna Kontula. se jotenki ehkä yks parhaista keskusteluista ikinä. ekat minuutit etenki - katsoin sen muutamaan kertaan koska olin et what, mitä keskustelua tässä oikeestaan käydään. ja sit Annasta tuli mun idoli. luin keskustelussa viitatun manifestinkin mielenkiinnosta. ja Pikkuporvarit kirjan luin tossa ennen joulua, se oli oikeen viihdyttävä. Punainen Eksodus (väikkäri tms?)  jäi kesken, joskus luen muutaman kappaleen aina eteenpäin - se löytyy netistä ihan.

 

Oon aina välillä kuunnellu Mikä meitä vaivaa podcastia, keskimäärin hyvää ja mielenkiintoista kamaa. mut nyt viimeisimmässä jaksossa (82)ne puhuu And Just Like That sarjasta ja kokevat että sarjaa kritisoidaan väärin perustein ja että milleniaalit kritisoi koska eivät ymmärrä. no en mäkään ole 55v niinku päähenkilöt mutta paitsi minä ni kaveriporukassa jossa kaikki on ehkä kuitenki jossain 40 ympärillä (ja naisia) ni keskimäärin tätä uutta sarjaa ei oo digailtu. musta AJLT:n saama kritiikki on pääasiassa osunu tosi oikeaan. se yrittää liikaa olla woke, ja epäonnistuu siinä. joo maailma on muutunu ja se ON hämmentävää, mulle kans, mut nää naiset on jotenki ihan sekasin, ainaki Miranda ekassa 2 jaksossa - huh huh. joku uskottavuus vaan puuttuu hahmoista ja kokonaisuus on voimaannuttava. podcastin seuraava keskustelu (samassa jaksossa) realityistä korvaa paljon tota edellistä mitä en voinu ymmärtää. en välttämättä aina ole tyyppien kaa samaa mieltä asioista mutta saan usein kuitenkin jotain pohdittavaa.
Mikä meitä vaivaa Spotify